Kaiken maailman urheilua!

Nyt alkaa aikaero tasoittua, mihin toki vaikuttaa myös se, että olympialaisista ei tule aamutunteina enää mitään mielenkiintoista. Tämä vapaalla olo on mahdollistanut kyllä kattavan seurantaprosentin kiinnostaviin ja vähän vähemmänkin kiinnostaviin lajeihin.

Kaikki suomalaislajit ovat olleet toki kiinnostuksen kohteena mutta muutama lajia tykkään katsella, vaikkei siellä olisi yhtään suomalaistakaan. Näitä ovat ampumahiihto ja skicross laudalla tai suksilla. Siinä on yleisölajit, joissa on jännitystä, odottamattomia käänteitä ja selkeä tuloksen hahmottamisen mahdollisuus. Sen sijaan arvostelulajit, joissa vedetään tuplakorkkia ja mellakkaa erilaisista rinteistä erilaisilla välineillä eivät pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Etenkin, kun nuo urheilijat omien puheittensa mukaan eivät juurikaan edes välitä olla olympialaisissa ja haluavat vähätellä panostustaan, motivaatiotaan ja treenaamistaan kisoihin.

Suurella osalla urheilijoista olympialaiset ovat uran kulminaatiopiste. Kaikki focus on neljän vuoden ajan tähdätty sinne ja tulos on tupla tai kuitti! Ymmärrän todella hyvin suuret pettymykset epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Meillä hyppäämisessäkin MM-kisat on vain joka toinen vuosi ja jos et pärjää, seuraavaan tilaisuuteen on matkaa. Onneksi olen ymmärtänyt lähteä tähän "maailmancup-sirkukseemme" mukaan (tosin kakskytä vuotta liian myöhään), mikä antaa vuoden sisällä kuusi arvostettua mahdollisuutta osoittaa olevansa muutakin kuin ynnämuuta-porukkaa tarkkuudessa!

Myös urheilijoiden herkistelemät viimeiset startit ainakin olympiatasolla on arvokkaita. Olettaen tietenkin, että ymmärtävät oikeasti pysyä päätöksessään toisin kuin mm. muutamat turistireissulla olevat suomalaiset kehäraakit. Realiteetit pitäisi osata ottaa huomioon ja urheilusuorituksen teknisen tason jäädessä kauas huippuvuosista, se ei ole edes komeaa seurattavaa eikä varmasti tunnu hyvältä. Itse ymmärsin sen painonnostossa ja lopetin kilpailemisen ennen tason hiipumista. Saman aion tehdä myös hyppäämisessä. Tänä vuonna on kaikki pelissä ja kehityksen huippupiste nähdään ainakin jossain kesän kisassa. Sitten se on siinä! Voin lähteä tulevaisuudessa huvikseen kisaamaan nähdäkseni kavereita ihan ulkomaillekin mutta ne on sitten ihan turistireissuja enkä aio muuta uskotellakaan. En itselleni enkä muille!

Nyt kuitenkin hallitreenit kulkee ja nollapiste löytyy kantapään alta. Fysiikka on paremmassa mallissa kuin muutamaan viime vuoteen, yhteistyökumppaneita on kisaohjelman läpivientiin ja ulkomaan harjoitusleirikin järjestyi keväälle hieman yllättäen oman kerhon kautta, kun Skydive Finland siirtää organisaationsa Rijekaan, Kroatiaan pääsiäisviikoille. Tutto bene!

Huomenna kuitenkin matka kulkee Riihimäen (SAKO) kautta Tampereelle, jossa pääsen tuomaripuku päällä katselemaan aitiopaikalta Suomen parhaiden painonnostajien kovia suorituksia. Olinhan siellä onneksi joskus minäkin...

Aikaerokrapulaa

Viikko yritetty sopeutua Suomeen ja muutehan tässä alkaa jo hommat sujua mutta aikaero ei meinaa asettua! Olympialaisilla on kyllä vahvasti osuutensa asiassa. Kun herää neljältä, on ihan kiva tietää, että voi mennä alakertaan telkkarin ääreen nauttimaan ylimaallisista urheilusuorituksista. Toisaalta taas ei edes yritä nukkua pidempään, kun voi siirtyä telkkarin ja aamupalan ääreen kaikessa rauhassa. Aamulehtiä joutuu tosin kotvasen odottelemaan, kun posti saapuu tänne Takatyrriin nykyään vasta viiden huitteissa.

Muutenhan en juurikaan katso telkkarista muuta kuin mestareiden liigat ja ampumahiihdon maailmancupit mutta olympialaisten ja eri lajien MM-kisojen aikaan ruutuaikaa kertyy sitten jonkin verran.

Parasta Suomi-elämässä Thai-elämään verrattuna on ylelliseltä tuntuvat kotiolot, sauna, ruoka, tumma olut, hyvä punaviini, loistavat treeniolosuhteet ja tieto seuraavasta reissusta. Se onkin muuten jo kuukauden päästä, jolloin kolmisen viikkoa vietetään Kroatiassa laskuvarjohyppäämisen merkeissä. Toki perhe ja harvat ystävät (Pete, Hantta ja Tanskasen Risto) ovat tärkeitä Suomi-asioita. Niin, ja kun ehtisi ykköslempparipaikallani, mökillä käymään!

Hetken aikaa herätti huolta opiskeluiden tilanne, kun sukellusreissulla ei saanut niiden suhteen vastoin ennakkosuunnitelmia mitään aikaiseksi. Kotiinkin palattua ei oikein jaksanut paneutua asiaan, varsinkin, kun maaliskuun loppuun asti ne oli periaatteessa hoidettu. Eilen selailin kuitenkin opinto-opasta hakeakseni motivaatiota ja yllättäen sainkin sen päälle vaihtaessani suunnitelmaa. Päätin jättää vaivalloisen tuntuisen kehittävän arvioinnin kolmen opintopisteen kurssin pois ja otin tilalle kuuden opintopisteen, kokonaan englanniksi suoritettavan strategian johtamisen kurssin. Olin kyllä aiemminkin havainnut, että myös tuohon opiskelemiseen liittyen kohdallani löytyy tällainen enempi urheilullinen ote. Haastetta pitää olla ja uskon kaiken lisäksi hoitavani opinnäytetyöt paremmin kuin muut...

Pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa etsiä lokakuusta eteenpäin riittävän haastavia, mielellään johtamiseen ja hallintoon liittyviä työtehtäviä. Yhtenä ratkaisevana askeleena kävin tänään jättämässä virkavapaus-anomuksen ensi lukuvuodelle ilman mitään tietoa duunipaikasta. Onneksi "back-uppeina" on olemassa aina sukellus- tai hyppypummihommia, jollei kukaan tarvitse huippuunsa viritettyä, haasteisiin valmista työpanostani oikeisiin töihin. Tarjouksia voi laittaa vaikka tämän blogin kommentteihin!

Poissa hyvä, kotona paras?

No niin, summataanpa vähän tätä reissua ja annetaan samalla erityisvinkkejä tähän suuntaan matkaaville täältä Chalongin satamakylästä ennen huomista kotimatkaa! Ensinnäkin juuri tänne Chalongin kylään kannattaa hakeutua, kun saapuu Phuketiin. Täältä nimittäin lähtee kaikki laivareissut sinne sun tänne ja takaisin, täällä kaikki on yli puolet halvempaa kuin turistirannoilla, jonne täältä on 15-30 minuutin ajomatka ja rauhallisemmille rannoille vielä lyhyempi matka. Skootterin saa vuokrattua päiväksi bensoineen noin kymmenellä eurolla ja sillä uskaltaa ihan hyvin ajella täällä rauhassa, järjen kanssa päiväsaikaan. Myös suuri osa nähtävyyksistä sijaitsee Chalongin lähitaisteluetäisyydellä. Kun otat majoituksen täältä, älä ota sitä sitä laiturikadun varrelta, jossa tyttöbaarihuutaminen jatkuu aamuyölle asti, vaan hieman sisempää.

Thaikkuruokaan kyllästyneille (minä!) Chalongista löytyy pari hyvää texmex-paikkaa ja legendaarisen liikenneympyrän lähistöltä laiturin sivutien varrelta erinomainen italialainen pizzeria, josta saa myös juotavaa punaviiniä! Villa Market - tavaratalosta saa hintavia länkkärioluita ja Haribon lakunauhapusseja.

Kun vuokraat skootterin, muista ottaa ajokortti mukaan ettet joudu maksamaan samalla tavalla viidensadan patin (15 euroa) sakkoja kortitta ajamisesta, kuten minä tänään! Tosin sillä 500 patin kuitilla saa poliisin mukaan sitten huoleta ajella taas pari päivää ilman korttia. Muistathan myös, että pääsääntöisesti paikalliset skootterit luokitellaan moottoripyöriksi eikä mopoiksi, mistä on olemassa varoittavia ennakkotapauksia vakuutusyhtiöiden korvaamattomuuspuolella!

Sukellusreissun vakiovarusteisiin mulla kuuluu aina kahdet uikkarit, niin saa aamulla aina kuivat ylle. Käytännössä oleilen saarella pääsää öisesti pelkissä uikkareissa ja kävelen paljain jaloin, paitsi illalla suihkun jälkeen ruokailuun mennessä. Sukkia ja kalsareita on siis turha varastoida mukaan! Muutenkin vaatteita pystyy ja joutuu etenkin pitkillä reissuilla pesemään/pesettämään...

Korvatulppia mulla on kaikilla reissuilla aina mukana ja sveitsiläinen linkkari, josta löytyy kaikki tarvittavat pikkutyökalut. Nykyään pidän aina mukana myös lasten uimapötkylästä leikattua kolmenkymmenen sentin pätkää, jolla hoidan jumittuneet lihakset kuntoon.

Kaltaisilleni henkilöille, jotka pitävät muovia ydinjätettä pahempana kirouksena maailmalle, nämä paikat tuottavat repivää kärsimystä! Etenkin, kun mukamas ympäristötietoiset länkkärit menevät mukaan tähän muovin suureen kulutusjuhlaan. Jonkunhan täytyy opettaa näille muovijätteen vähentämistä ja se on kyllä oikeasti minun ja sinun homma! ÄLÄ ota sitä muovikassia kaupasta tai tarpeetonta pilliä juoman mukana! Jos mahdollista, koita vielä selittää, miksi kieltäydyt kyseisestä ongelmajätteestä, joka tappaa pikkuhiljaa elämän meristä ja sen myötä myös meiltä kaikilta!

Muista, että sinulle pieni tippi on iso asia paikalliselle työntekijälle, jolla ei ole ammattiyhdistystä kieltämässä työntekoa liian halpaan hintaan. Täkäläiset arvostavat myös kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja kunnioittavaa käytöstä, niin kuin me kaikki. Maassa maan tavalla! Pääsääntöisesti länkkärit käyttäytyvät paremmin kuin mm. pari suurta kansakuntaa meistä itään päin ja siksi saamme myös vastineeksi ystävällistä ja hyvää palvelua. Pidetään omalta osaltamme huolta, että näin on myös jatkossa. Oksettava seksiturismi on sitten taas eri juttu mutta jätettäköön sen ruotiminen muille foorumeille. Oman mielipiteeni asiaan annoinkin jo edeltävän lauseen alussa...

I'll   be   back!

Asunks mä täällä?

Kolmen saariviikon jälkeen adaptoituminen on jo siinä vaiheessa, että rantaan saapuessa ei enää ihastele hohtavan valkoista hiekkaa ja turkoosin vihreää vettä. Sitä vaan katsoo, että mikä on sukelluskeli tällä puolella saarta ja onko se mahdollisesti toisella puolella parempi. Lonkkarilla (paikallinen puinen longtail-boat) sukellukselta palatessa ei ihastele paratiisisaaren kallioita ja viidakoita, vaan rassaa kamoja kuljetuskuntoon odottaen rantaan pääsyä toivoen, ettei laiturilla ole ruuhkaa.

Tämä on tuttu fiilis pidemmiltä reissuilta missä vaan. Sitä menee mukaan siihen elämään, muodostaa omat rutiinit ja voisi jatkaa olemista maailman tappiin asti. Se ei tarkoita, ettei pysty nauttimaan hienoista jutuista mutta fiilikset ei tule sillä tavalla automaattisesti, vaan ne joutuu tietoisesti muodostamaan.

Myös sukelluskohteet alkaa olla niin tuttuja, että tietää kyllä kolon missä mureena luuraa tai korallin, jonka kylkeen on liimaantunut se lehmän kokoinen leijonakala. Yhä useammin tulee vilkuiltua sukeltaessa ylös ja syvän sinisen suuntaan toivoen lottovoiton osuvan kohdalleen mantan tai valashain muodossa. Onnistumispromillet lienee samat...

Kolme viikkoa työskentelyä ja oleilua kiinalaismassojen ja venäläisturistien keskellä ei tee myöskään suvaitsevaisuudelle hyvää! Onneksi Suomeksi arvaa sanoa välillä pahastikin, saaden siitä pienen pinnallisen tyydytyksen hermoilleen.

Paikallisissa ravintoloissakaan ei tarvitse enää selata menua, vaan pystyy tekemään tilauksen suoraan sisään tullessaan. säästäähän siinä aikaa mutta pikkuhiljaa alkaa odotella Chalongin satamakylän texmex-paikkaa saati sitten omalla Suomi-grillillä savustettua lohta täyteläisen tumman oluen kera. Chalongissa pääsee myös jälleen ottamaan lämpimän suihkun. Sitäkin oppii arvostamaan tällaisissa vähän askeettisimmissa olosuhteissa.

On siis ehkä aika jälleen muutaman päivän päästä herätä todellisuuteen ja lähteä lumitöihin!