lauantai 31. maaliskuuta 2018

Sataa, sataa, ropisee!

Niin se menee! Viiden hyppypäivän jälkeen kolmas sadepäivä aluillaan, juuri kun suurin osa leiriläisistä on paikalla. Aika lailla ennusteiden mukaan kuitenkin mennään ja niihin edelleen panostaen, huomenna alkaa aurinko jälleen pilkahdella.




Oikeasti eilen ei juurikaan satanut mutta pilvet roikkuivat liian matalalla ja iltapäivästä tuultakin alkoi olla jonkin verran. Onneksi näihin on totuttu ja hyppääjät osaavat sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Ensireaktiona perinteisesti oli toissaillan bileet, joista parhaiten toipuneet lähtivät eilen iltapäivällä Slovenian puolelle tuulitunneliin lentämään. Vanhempana kehäkettuna pystyin itse viisaasti (omalta kannaltani) jättämään bileillan väliin panostaen vähille jääneeseen fysiikkatreenaukseen. Ensin pk-treeni juosten ja eilen vähän painetta reisiin ylämäkipyöräilyllä. Täällä nimittäin pääsee vetämään ylämäkeen pidempään kuin pystyy! Bunk-housen kuntosalilaitteella sai vielä vanhassa muistissa olevalla säätämisellä ja soveltamisella vedettyä kohtalaisen käsitreenin.



Organisaatiopsykologian oppikirjakin tuli kaivettua esille, mikä on ihan hyvä juttu varsinkin kun kirja pitää palauttaa Suomeen tultua. Myös kaikenlaista tulevaan kesään liittyvää säätöä on saanut aikaiseksi, joten oikeastaan tämä breikki tuli ihan tarpeeseen. Ennakolta ajattelin saavani tällä leirillä 20-30 treenihyppyä, joista 15 on jo kasassa ja lisää on kuitenkin luvassa etenkin ensi viikon loppupuolella, jolloin ennusteissa on luvassa viimein sitä kesäkeliä.

Takataskussa olisi vielä ennalta paikallisen sukelluskeskuksen kanssa neuvottelemani sukelluskokeilumahdollisuus halukkaille mutta tämän päivän suhteen ollaan siinä vähän myöhässä, joten siirretään se seuraavaan keliholdikseen.



Ehkäpä päivä jatkuu tänään sitten opiskelun merkeissä ja keliennusteita ihmetellessä. Kohta joutuu nimittäin tutkailemaan jo seuraavan viikon Euroopan kelejä ja ihmettelemään, pääseekö täältä kotiin joskus...

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Täällä vedetään!



Ja onhan sitä keliä pari päivää ollutkin ihan kohtuullisesti. Pientä tuulitymää on pidetty ajoittain mutta muuten homma on kulkenut! Hyppääjiä on toki ollut paikalla vasta ehkä puolentoista konekuorman verran mutta huomenna pääsemme varmaankin vetämään jo kahta kuormaa "back-to-backinä" peräkkäin. Suurimman osan aikaa leirillä pitäisi olla yli neljäkymmentä hyppääjää, joilla saisi kelien suosiessa jo jatkuvan hyppypokaputken sujumaan.



Ilma on viileää, vähän niin kuin Suomessa toukokuussa mutta aurinko paistaa sekä maa on toki sulaa ja kuivaa. Perhosia on nähty ja kukat alkavat putkahdella nurmelle. Navakka tuuli lisää hieman viileyttä, joten ihan t-paita kelit ei vielä ole mutta eiköhän niitäkin tähän rupeamaan mahdu?



Itse vähän passailin päivän tuulia, joten tälle päivälle tuli yksi treenihyppy eilisen kuuden sijaan. Määrää korvaavaa laatua löytyy kyllä yllättävän hyvin heti alkukauteen! Tänään ehti myös käydä vähän maastopyöräilemässä lähikukkuloilla, mikä on ihan luksusta! Tämä oli taas oman koneen etuja - pyörä mahtui hyvin hyppykoneen putkeen. Voipi kyllä olla, että se tulee kesänkin kisaturneelle mukaan, kun viime hetken tietojen mukaan Auto-Sunin kautta tulee ajoon hyppykisaajalle räätälöity Citroen Jumpy, johon mahtuu jo hieman ekstraakin.



Aika hyvin on uni tullut illalla, kun touhuaa koko päivän ulkona ja myös ilman viileys syö energiaa. Päivällä ei oikein tule syötyä mutta hyppykentän ravintolan viiden euron aamupalalla pärjäilee kyllä aika pitkään. Samaisessa ravintolassa saa sitten illalla vaikkapa muhkean pizzan ison, tumman oluen (Tomislav) kera yhdeksällä eurolla!

Huomenna jatketaan aamusta taas hyppäämistä, joten Kroatiassa kaikki hyvin!

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Nyt sitä keliä!

Lentoseikkailut jatkuvat nyt muutaman viikon ajan ihan perushyppykeikoilla. Eilen tuulet antoivat sen verran myötä, että jätimme Unkarin taakse ja suhautimme viimein Kroatian puolelle! Bora-tuuli painoi edelleen päälle mutta hieman loivemmin. Laskiessamme korkeutta Krkin kentälle maahantulomuodollisuuksia varten oli rynkytys kyllä melkoista tuossa 500-300 metrin välillä! Pintatuulessa ei kuitenkaan ollut enää turbulenssia ja Lasse sai hoidettua tyylikkään sivutuulilaskun tuolle Rijekan kansainväliselle kentälle.



Muodollisuudet hoidettuamme ja lennonjohdon moikattuamme siirsimme koneen kymmenen kilometrin päähän Grobnikin hyppykentälle, missä meitä oli jo kiihkeästi odoteltukin muutaman päivän ajan. Tuttujen tervehtimisen jälkeen muutama tunti kuluikin koneen, manifestin ja muun hyppyinfran valmiuteen laittamisessa ja säätämisessä valmiiksi lauantai-aamun leirin aloitusta varten.

No, kelin tekeminen oli kuitenkin hoidettu illalla huonosti, joten ennusteista poiketen bora-tuuli jatkoi puhaltamistaan lauantainakin, tosin huomattavasti vienompana. Tuuli kuitenkin esti hyppytoiminnan aloittamisen lukuunottamatta iltapäivän päätteeksi paikallisen hyppykoneen (C-207) suorittamaa hyppylentoa, johon myös itse ainoana härmäläisenä (oikeastaan savolaisena) lähdin mukaan. Avasin siis sekä leirin että oman treenikauteni rajatuulikelin senttiseen, missä ei toki onneksi ole paljonkaan parantamisen varaa! Hyvää syntymäpäivää vaan itselleni sen myötä ;)



Kevät on täällä myöhässä ja epävakaiset ajankohtaan nähden viileät kelit jatkuvat ennusteen mukaan myös tulevalla viikolla mutta toivotaan nyt hieman kelimunkkia yrityksellemme! Onneksi Kusti oli keksinyt lähistöltä, Slovenian puolelta tuulitunnelin ja jossain vaiheessa tarkoitus on käydä myös sukeltamassa ja vaeltamassa lähivuorilla kelien kiukutellessa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin Tomislavin ääreltä TT!


torstai 22. maaliskuuta 2018

Tuulijumissa Unkarissa

Ilman tänäänkin jatkuvaa 30 metrin bora-tuulta Grobnikin kentällä ei olisi ehkä koskaan tullut käytyä täällä Hevitzin kylpyläkaupungissa Länsi-Unkarissa. Oletuksena toki eilen aamulla Utista lentoon lähtiessä olikin, että perille emme tule heti pääsemään mutta varmistimme kuitenkin sen, että olemme jo lähitaisteluetäisyydellä määränpäästä eikä jumissa parintuhannen kilometrin päässä odottamassa kelin aukeamista. Nythän meillä on enää noin tunnin lentomatka perille ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä lennähdämme sinne hyvissä ajoin huomenna.

Eilinen lentomatka taittui hyvän myötätuulen johdosta odotettua nopeammin. Puolassa teimme Lodzissa välitankkauksen, mikä sujui erinomaisesti ystävällisen ja aktiivisen kenttähenkilökunnan avustuksella. Yhtä hyvää huolenpitoa saimme myös täällä Unkarissa, missä kenttähenkilökunta oli heti vastassa ankkuroimassa koneen ja järjestämässä kuljetuksen jo Puolasta käsin varattuun majoitukseen. Hyvin vaikea kuvitella saavansa Suomen kentillä vastaavanlaista palvelua...



Lentomatkanteko nykytekniikalla on melkoisen vaivatonta puuhaa. Reittien suunnittelu ja ilmoitukset valmiiksi tehdyillä tietokonepohjilla on yksinkertaisen tehokasta ja ohjaamossa ei huku karttapapereihin. Myös käytössämme oleva "autopilotti" tekee suunnistamisesta vaivatonta. Radioliikenne avuliaiden lennonjohtajien ja osaavien pilottiemme kanssa oli sujuvaa sekä ongelmatonta.



Aika monet hyppyreissut ovat vieneet viehättäviin pikkukaupunkeihin ympäri maailmaa. Harrastekentäthän ovat aika harvoin kaupunkien, saati turistipaikkojen läheisyydessä. Tällä tavalla on ollut etuoikeutettu tutustumaan paremmin aitoon paikalliseen kulttuuriin ja elämänmenoon sekä kohteissa että vaadittavilla siirtymätaipaleilla. Reissut ovat aina vaatineet ihan omat järjestelynsä, joten systeemiin oppineena ei paljon valmismatkasysteemit kutsu nykyään edes lomareissuilla!

Huomenna siis pitäisi kelien olla Rijekan päässä kohdillaan ja käymme ensin hoitamassa maahantuloprotokollan Krkin kentällä mistä siirrymme kymmenen kilometriä kohdekentällemme Grobnikiin saattamaan systeemit valmiiksi lauantai-aamuna alkavaa leiriä varten. Gulassikeitot on syöty ja illaksi teemme majoituksessa Lintukankaan Lassen reseptin mukaiset kasslerit paprikoineen ja sipuleineen nautittavaksi Egri Bikaverin kera!


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Hei, me (ehkä) lennetään!

Valmistaudu tässä nyt sitten ulkomaan matkalle, kun koneen lähtöaika on maanantaista perjantaihin sopivan kelin sattuessa! No, oikeasti tämä on ihan hauskaa ainakin tähän saakka, kun on saanut aina uuden lisäpäivän viime hetken säätöihin ja silti on valmiudet lähteä milloin vaan. Jos kuitenkin huomenaamuna (keskiviikkona) ei päästä ilmaan, alkaa iskeä stressi suunnitellun aikaikkunan sulamisesta.

Lennämme siis hyppykoneemme Rijekan kentälle Kroatiaan, jonne laskuvarjokerhomme, Skydive Finland siirtää toimintansa kahdeksi viikoksi hakien toivottavasti kesäisempien kelien myötä tuottavaa lentoaikaa ja hyppytoimintaa jo ennen Suomi-kauden alkua. Samalla leiri on koeponnistus mahdollista tulevaa yhteistyötä silmälläpitäen.



Siirtolento VFR-olosuhteissa (näköyhteys maahan) Euroopan halki ei ole ihan yksinkertainen rasti! Parintuhannen kilometrin väylän sattuminen kohdalle vaatii tosiaan hieman isomman aikaikkunan ja vähän hyvää tuuriakin. Voimme tietysti tehdä matkaa pätkissäkin, ensitavoitteena päästä tietysti Pohjois-Euroopasta pois, mikä on selkeä huomisaamun tavoite. Kone pitää joka tapauksessa tankata ainakin kerran matkan varrella ja jos pääsemme Slovakiaan, Unkariin tai jopa Sloveniaan asti, pystyn hoitamaan hyppysuhteitteni kautta meille ehkä paikallistukea tarvittaessa.

Lentäjät ovat tehneet ison esivalmistelun reitin suunnittelun ja siihen liittyvien varasuunnitelmien suhteen. Tarkkoja suunnitelmia on vaikea tehdä, koska mm. matkan kestoon ja polttoaineen kulutukseen vaikuttavat sääolosuhteet ovat vain ennusteita. Joka tapauksessa lentoajan pitäisi sattua tuollaisella C-208 Caravanilla noin 3000 metrin matkalentokorkeudella 6-7 tuntiin.



Oikeasti nämä pari lisäpäivää ovat tulleet itselle tositarpeeseen aina viime tippaan jäävien kotiasioiden järjestelyjen suhteen! Lisäksi on saanut vielä pari ylimääräistä treenikertaa tulevan salitauon kompensoimiseksi. Ilman lähdön lykkääntymistä tämäkin kirjoitus olisi jäänyt tekemättä-

Seuraavien viikkojen aikana onkin tarkoitus kertoa Kroatian kuulumisia ja ensimmäisenä on toivottavasti tulossa raportti lentoseikkailusta Euroopan halki jo ihan muutaman päivän sisällä. Edessä on ainutlaatuinen tilaisuus päästä kotikentältä, Utista suoraan ulkomaan hyppykentälle! Siirtolennollehan on lähdössä kaksi pilottia ja minä ainoana matkustajana, joten kerrankin löytyy jalkatilaa lennolta!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tarve, status vai molemmat?

Väittäisin omaavani jo kohtuullisen kokemuksen autoilusta ja siinä huomioitavista tekijöistä! Mulla on ollut elämäni aikana ainakin kuviteltua tarvetta monentyyppisille ajoneuvoille, alkaen tietysti ihan itsensä ja muiden ihmisten siirtämisestä paikasta toiseen. Erityisesti perheen myötä vaatimus ajoneuvon turvallisuudesta toi priorisointia hankintoihin. Ohjelmapalveluyrittäjän piti siirrellä tavaraa ja veneitä paikasta toiseen, jolloin vaadittiin tilaa ja tehoja. Lisäksi runsaasti kalustoa vaativien harrastusten tuoma kuljetustarve on näkynyt ajoneuvovalinnoissa.



Auto on toiminut aika ajoin myös tilapäisenä yöpymispaikkana, joka toki on onnistunut joskus pikkuauton etupenkilläkin mutta pitemmän päälle sitä ei kestä pää puhumattakaan kropasta! Yksi kriteeri sekä oman auton hankinnalle että ulkomaan vuokrauksille on ollut se, että siellä pitää pystyä tarvittaessa nukkumaan ihan vaakatasossa ja suorana (onneksi vain 173 senttimetriä riittää).

Yrittäjänä ollessa tuli kokeiltua erilaisia nelivetoja oletetusta tarpeesta ja ehkä vähän statusarvostakin johtuen. Kummatkin ihan turhia oletuksia! Jos nelivetoa tarvitsee oikeasti muutaman kerran vuodessa, niin sen mukana tuomaa hintalisää ja polttoaineen kulutusta ei voi mitenkään perustella järkevästi. Maaseutuasukkina ja kesämökkiläisenä voin sanoa, että joka paikkaan pääsee ihan pienellä perushenkilöautollakin. Lisäksi poistuu houkutus puskea paikkoihin, mistä ei sitten ainakaan pääse omin avuin pois! Statusarvotkin yrittän saavuttaa nykyään ihan omalla toiminnalla...

Jos tällä kokemuksella pääsisin valitsemaan itselleni autoa menneeseen lähihistoriaan, päätyisin ehdottomasti sopivan kokoiseen pakettiautoon. Ei kun tarvittavat ja vähän tarpeettomatkin jospaniitäkuitenkintarvitsisi-tavarat sisään ja matkaan! Fillarit ja moottoripyörät mahtuisivat halutessa mukaan ja sadesäälläkään ei tarvitsisi huolehtia kurasuojaamisesta, kuten peräkärryissä. Kesän hyppykisarundille Euroopassa olisi helppo lähteä. Punkka sisään valmiiksi ja taas kaikki tarpeelliset sekä elämistä ja olemista helpottavat tavarat mahtuisivat mukaan ilman suurempaa karsintaa ja säätämistä. Kun siirtymätaipaleella alkaa silmä lupata, niin parkkiin, punkkaan ja unta kuulaan!



Sen verran olen asiaan perehtynyt, että tiedän nykypakujen olevan ajo-ominaisuuksiltaan, turvallisuudeltaan sekä polttoainetaloudeltaan ihan henkilöauton luokkaa. Sitäpaitsi hippiaikojen "climbbari-lifestyle" ei kuole koskaan!

Lisää liikkaa!

Perusopetuksen oppilaista yli 30 %:lla fyysinen toimintakyky saattaa olla terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. ...

...maalla, merellä ja ilmassa.