Muistan, kun viime
kesänä lojuin Podgorican pölyisellä lentokentällä iltapäivällä
odottelemassa hyppytoiminnan alkua. Lämpöä oli varjossa +37 ja
kuivassa ilmassa leijui Bosnian puolen metsäpalojen haju. Mietin,
että olisin tuhat kertaa mieluummin Aihosenlammella omalla mökillä
näissä lämmöissä. Eikä tuo Montenegron fiilis ollut ainoa,
sillä vietin jo viime kesänä lentokenttäelämää yhteen menoon
viisi viikkoa yli kolmenkympin lämmöissä putkeen ja siihen kun
lisätään Thaimaan sukelluskuukausien lämpömäärät, on
mökkihaaveita tullut eläteltyä useaan otteeseen vuosien aikana. Ja
nyt juuri, kun olin tällä kolmen viikon Suomi-lomalla, sain
nautiskella niitä helteitä mökillä!
Ennen lähtöä
ollut ”toukokesä” ja nyt ”heinähelteet” ovat nostaneet
Suomen markkina-arvoa mielessäni entisestään. Olen aika usein pullistellut
noilla ulkomaan keikoilla sekä niiden keleillä ja maisemilla, mistä
toki on osa ihan asiaakin mutta kyllä suomalaisen sielunmaisema on
siellä mökkirannassa ja metsän reunassa ja parasta hellettä on
tarjolla kotinurkilla silloin kun sitä on.
Ihan parastahan
olisi, että saisi mökin ja saunan siirrettyä vuodenajan mukaan
sopivaan paikkaan mutta sen rahan keräämiseen on tullut valittua
väärä kilpailulaji ja toisaalta harrastus on vuosien mittaan
haitannut riittävän rahankeruuta työelämässä. Eikä harmita yhtään! Olen joka tapauksessa
etuoikeutettu siinä suhteessa, että mulla on oma mökki, mistä
pääkunnia kuuluu mummolle ja äidille, joiden ansiosta saan ladata
akkuja suojassa pahalta maailmalta.
Itse tykkään
kuumista ilmoista ja näilläkin helteillä oli ihan masokistisen
parasta juosta 18 kilometrin mökkilenkki yli kolmenkympin
paahteessa! Loman aikana ehti mansikoille ja vatut sekä mustikatkin
ehtivät kypsyä, kotisuon lakoista puhumattakaan. Välillä on
päässyt hyppäämäänkin, joten nyt kun Suomen kesän ”rusinat
pullasta” on noukittu, voi palata hyvillä mielin Etelä-Eurooppaan
duunihommiin. Viikon päästä taistellaan sijoituksista joukkueeni
kotikisassa, Italian Bellunossa!