lauantai 21. heinäkuuta 2018

Rusinat pullasta!



Muistan, kun viime kesänä lojuin Podgorican pölyisellä lentokentällä iltapäivällä odottelemassa hyppytoiminnan alkua. Lämpöä oli varjossa +37 ja kuivassa ilmassa leijui Bosnian puolen metsäpalojen haju. Mietin, että olisin tuhat kertaa mieluummin Aihosenlammella omalla mökillä näissä lämmöissä. Eikä tuo Montenegron fiilis ollut ainoa, sillä vietin jo viime kesänä lentokenttäelämää yhteen menoon viisi viikkoa yli kolmenkympin lämmöissä putkeen ja siihen kun lisätään Thaimaan sukelluskuukausien lämpömäärät, on mökkihaaveita tullut eläteltyä useaan otteeseen vuosien aikana. Ja nyt juuri, kun olin tällä kolmen viikon Suomi-lomalla, sain nautiskella niitä helteitä mökillä!

Ennen lähtöä ollut ”toukokesä” ja nyt ”heinähelteet” ovat nostaneet Suomen markkina-arvoa mielessäni entisestään. Olen aika usein pullistellut noilla ulkomaan keikoilla sekä niiden keleillä ja maisemilla, mistä toki on osa ihan asiaakin mutta kyllä suomalaisen sielunmaisema on siellä mökkirannassa ja metsän reunassa ja parasta hellettä on tarjolla kotinurkilla silloin kun sitä on.



Ihan parastahan olisi, että saisi mökin ja saunan siirrettyä vuodenajan mukaan sopivaan paikkaan mutta sen rahan keräämiseen on tullut valittua väärä kilpailulaji ja toisaalta harrastus on vuosien mittaan haitannut riittävän rahankeruuta työelämässä. Eikä harmita yhtään! Olen joka tapauksessa etuoikeutettu siinä suhteessa, että mulla on oma mökki, mistä pääkunnia kuuluu mummolle ja äidille, joiden ansiosta saan ladata akkuja suojassa pahalta maailmalta.



Itse tykkään kuumista ilmoista ja näilläkin helteillä oli ihan masokistisen parasta juosta 18 kilometrin mökkilenkki yli kolmenkympin paahteessa! Loman aikana ehti mansikoille ja vatut sekä mustikatkin ehtivät kypsyä, kotisuon lakoista puhumattakaan. Välillä on päässyt hyppäämäänkin, joten nyt kun Suomen kesän ”rusinat pullasta” on noukittu, voi palata hyvillä mielin Etelä-Eurooppaan duunihommiin. Viikon päästä taistellaan sijoituksista joukkueeni kotikisassa, Italian Bellunossa!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Home on the range!

Utissa jo kolmatta päivää viettämässä kesälomaa. Tai ainakin tavallaan, sillä on tuossa jo neljä treenihyppyäkin kotikentälle tullut tehtyä. Ulkosauna on kuitenkin lämmennyt joka ilta ja vastat on omasta metsästä haettu. Jalkakyykkytreenillä on saatu paikat nautinnollisen kipeiksi. Moto Guzzilla on päässyt kulkemaan, kun Jumpy jäi Rijekan lentokonehalliin omalle ansaitulle lomalleen. Vielä kun mökille pääsisi mutta nyt on vielä ollut sen verran kotiaskareita rästissä, ettei ole pystynyt Mikkelin suuntaan siirtymään. Ensi viikolla nyt sitten viimeistään!



Kävin tänään aamun treenihyppyjen jälkeen moottoripyörällä Valkealan kirkonkylällä jättämässä viimeiset jäähyväiset rakkaalle duunipaikalleni, jonne ensimmäisen kerran saavuin töihin vuonna 1984 ja jossa olen joka tapauksessa tehnyt oman päätyöurani jatkosta riippumatta. Oli se surullista katsoa, kun purkuhirviö rusensi liikkasalin seiniä. Liikkasalin, jossa olen viettänyt tuhansia tunteja eri ikäisten lasten ja nuorten parissa pääasiassa opettamalla mutta myös telinevoimisteluvalmentajana sekä itse treenaamalla siellä. Siellä on saatettu monet ikäluokat kutosia "turvalliselle matkalle" yläkouluun ja elämään sekä ihasteltu hartaasti valmistellut joulujuhlaesitykset itkettäen ekaluokan tonttuleikkiläisten äidit ja toivottavasti vähän isätkin. Nyt tuo sadoille lapsille turvallinen ja meille kymmenille opettajille tuttu koulurakennus alkaa olla läjä rakennusjätettä. Turha tulla höpöttämään mistään kehityksestä ja uudesta ja paremmasta - se on silti kuolettavan surullista!



Onneksi sain kuitenkin vetää oman opettajaurani kirkonkylällä tuossa rakennuksessa ilman parakkikomennusta, joka on nyt ollut tilanteena pari vuotta ja jatkuu ainakin saman verran, kun Kouvolan kaupunki ei ole pystynyt päättämään mitä tilalle tulee. Väliaikanen parakkitilanne on erittäin huono sekä työntekijöille että kylän lapsille.



Sunnuntaina pitäisi hypätä näytöshyppy jälleen kerran Kouvolan pesäpallostadionille, minne olen vuosien saatossa hypännyt kymmeniä kertoja mitä kummallisimmissa rooleissa. Siellä olen kokenut myös hyppyurani ainoan "tilastotappion" hajoittamalla jalkani vaikeissa tuuliolosuhteissa huonolla päävarjolla vuoden 1991 tenavaleirillä. Nyt on samainen leiri uudemman kerran KPL:n järjestettävänä, joten tavallaan "akan tappo-hyppy" olisi tarjolla. Keliennusteet on vain valitettavan huonot mutta katsellaan, miten tilanne kehittyy.




Ai niin, se Bosnian kisa! Kun ei treenihyppyjä saatu, jouduimme kokeilemaan valmentajan kanssa paria kehitysjuttua kisan alussa, millä saatiinkiin sekaisin pari ekaa hyppyä. Lopussa lähti jo taas sujumaan mutta kisahan oli tuloksellisesti jo menetetty. Sain kuitenkin bongattua uuden hyppylentskarin, vanhan jugoslavialaisen Utva kuuskutosen ja Jumpyn tonkimisesta huolimatta selvisimme rajalla iman kumihanskakäsittelyä!




Lisää liikkaa!

Perusopetuksen oppilaista yli 30 %:lla fyysinen toimintakyky saattaa olla terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. ...

...maalla, merellä ja ilmassa.