I'll be back?

Käytännössä mikään ei ollut muuttunut Hurghadassa viime käynnistä tai sitä edellesistä tai mistään edellisistä. Toki muutama uusi hotelli oli rakentunut Daharin kaupunginosan pohjoispuolelle, samoin kuin niiden ääressä oleva asuinkortteli. Ne tosin olivat rakenteilla jo neljä vuotta sitten ja edelleen osa niistä oli kesken. Keskeneräisyys johtunee osin myös siitä, että turistien määrä on edelleen huomattavan alhainen huippuaikoihin nähden. Etenkin suomalaisten ja venäläisten määrä alueella on romahtanut. 

Turistien vähäinen määrä johtuu osittain turhasta levottomuuksien pelosta mutta myös siitä, että todellakaan mitään ei ole tapahtunut tavalla, jolla aluetta saisi viihtyisäksi ja houkuttelevaksi. Sivupihat, takapihat ja suurelta osin myös paikallisten etupihat ovat yhtä suurta kaatopaikkaa. Katuja vähän siistitään mutta näyttäisi siltä, kun roskat vain siirrettäisiin pari metriä sivuun pientareelle. Aina vaan enemmän ympäristövalveutuneita ”länkkäreitä” on todella vaikea saada saapumaan toista kertaa tuonne, jos kyseessä on pelkkä rentoutumisloma. Eri asia on kaltaiseni sukellusturistit, jotka saapuvat paikalle pelkästään sitä varten ja joille riittää muutenkin sukelluspäivän päätteeksi halpa päivällinen, pari olutta, suihku ja punkka.

Vaikka esimerkiksi Thaimaankin jätehuollossa on toivomisen varaa, on ”kosmeettinen” tilanne siellä huomattavasti parempi. Tosin viidakkoon on helpompi kätkeä kotikaatopaikat kuin aavikolle! Egyptin plussana on toki yli puolet lyhyempi (myös halvempi) lentomatka ilman aikaeroa.

Jäteongelma etenkin muovipussien ja kertakäyttöjuomapullojen osalta ei ole ainoastaan Egyptin ja Thaimaan ongelma. EU:n alueella ainakin Itä-Eurooppa ja osin Balkanin alueista ovat yhtä muoviongelmaisia maita.

Egyptissä olen aina ihmetellyt, miten valtiolla on varaa pitää megalomaaninen määrä poliiseja töissä? Turistin kannaltahan ongelma on positiivinen, koska oikeasti lähes joka kulmalla näissä turistikohteessa partioi vahvasti aseistettuja poliisisetiä. Lisäksi kaikilla julkisilla rakennuksilla on oma poliisipäivystys sekä edessä että takana ml. tietysti moskeijat ja kirkot. Päästäkseen Daharin koptikirkkoon joutuu kulkemaan myös metallinpaljastimien läpi.

Toinen ammattikunta, joille kaikille ei voi löytyä töitä on taksikuskit. En ole missään maailmassa nähnyt niin paljon takseja liikenteessä kuin Hurghadassa! Niitä kulkee ohitse viidenkymmenen metrin välein ja jokainen tööttää sinulle tiedustellen kyytitarvetta. Poliiseille palkan maksaa valtio mutta kukahan näille taksikuskeille maksaa?

Thaimaassa kaikki ajavat skoottereilla mutta Hurghadassa on liikenteessä massoittain moottoripyöriä. Lähes kaikki ovat Kiinan tuontitavaraa ja kuutiomäärä ei paljon sataaviittäkymmentä ylitä mutta ne on oikeasti moottoripyörän näköisiä verrattuna länsimaiden ”transformers-monstereihin”. Juuri sellaisia seiskytluvun pyörien näköisiä, joihin olen itse ainakin mieltynyt. Upouuden kinkkipyörän omistajaksi pääsee sitäpaitsi 700 eurolla! Kypärää ei käytä tietenkään kukaan – niitä ei edes myydä…

Matkailun kehittämisessä olisi siis paljon tehtävää, niinkuin kaikessa muussakin. Varmasti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu on ensisijalla. Toki sillä olisi myös epäsuoraa vaikutusta matkailuliiketoimintaankin. Mubarakin aikana kaikki oli kuulemma paremmin mutta toisaalta Sisi saa arvostusta vahvana ja oikeudenmukaisena johtajana. Ja senhän tiedämme kotimaastakin, että edellinen ja tuleva hallitus on aina parempi kuin vallassa oleva!

Todennäköisesti palaan Egyptiin vielä sukelluksen merkeissä mutta kuten aiemmin totesin, meren lämpötilasta johtuen ajankohta tulee olemaan jonain syksynä!

Pinnan alta!

Vaikka olen ollut useasti sukeltamassa täällä Hurghadassa, harvoin on sattunut yhtä ja samaa sukellusfirmaa kohdalle. Vaihtuvuus on melko suurta sekä omistajilla että työntekijöillä etenkin, kun edellisestä kerrasta oli jo nelisen vuotta. Siispä arvoin yrityksen sijainnin, kotisivujen ja mahdollisten suositusten perusteella. Oma vene on osoitus vakavaraisesta toiminnasta, ulkomaalaiskouluttajat tietynlainen laadun tae ja tämänkertaiseen yritykseen päätymiseen vaikutti myös se, että joku saksalainen DM (sukellusohjaaja) oli kertonut palvelun olevan asiallista.

Niinpä sitten jo saapumisiltana kävin kysymässä parin päivän päähän mahdollisuutta sukeltamaan ja ilman muuta se toimisi. Tulen vaan kahdeksalta aamulla paikalle ja lähdetään merelle. Kävin toki vielä edeltävänäkin iltana tarjoutumassa tekemään paperityöt ja näyttämään lisenssini mutta sanottiin, että tulen vain seuraavana aamuna paikalle, niin hoidetaan ne sitten veneellä, mikä on toki ihan ok käytäntö.

Poikkeuksellista sitten kuitenkin oli, että täytin kyllä vastuuvapautuksen mutta koskaan kukaan ei halunnut nähdä omaa DM-lisenssiäni eikä kysellyt tarkemmin sukellustaustasta mitään. Olihan minulla toki omat kamat mukana, jotka kähevästi laitoin heti kuntoon veneellä mutta jos oikeasti jotain vaikka ihan vahingossa sattuisi, luulisi jonkun nolevan pulassa asian tiimoilta. Outoa oli myöskin se, että papereissa ei kysytty yhteystietoa ”shit happens-tilanteen” ilmoitusta varten.

Parannettavaa oli myöskin asiakkaiden briifaamisessa verrattuna esim. Thaimaassa totuttuihin käytäntöihin. Toiminnasta veneessä (hätätilanteet, pelastusliivit yms.) ei annettu minkäänlaista ohjeistusta ja sukellusbriefikin oli pelkistetty, jossa kerrottiin, että tässä ollaan ja tuonne mennään. Ei mitään merkeistä tai mahdollisesta nähtävästä. Toki oma sukellusryhmäni oli aika kokenut enkä tiedä saivatko aloittelijat partemmat briefit ennen veteen menoa. Myöskään minkäänlaisista paritarkastuksista ei edes mainittu, saat sitten toteutettu.

Laiva oli kyllä tosi siisti ja välineet hyvässä kunnossa. Ilmoja kyseltiin pinnan alla ja sukeltaminen sujui joustavasti. Lounas oli myös erinomainen, kuten miehistön palvelukin. Huonoa tuuria oli kylläkin kelin suhteen, sillä juuri tuona ekana päivänä oli viikon kovimmat tuulet. Sen lisäksi, että se sotki näkyvyyttä pinnan alla, palelu sukelluksen jälkeen oli melkoinen. Tähän aikaan vuodestahan Punaisen Meren vesi on vain hieman yli kaksikymppistä mutta sen kyllä pitkällä puvulla ja hupulla kestää mutta navakka tuuli pyyhkii tehokaasti veneessä iholta pois kaivatun auringon lämmön. Ilma oli kuitenkin 27 asteista! Tuulen takia jouduimme tyytymään myös suojaisaan mutta melko vaatimattomaan sukelluskohteeseen, jossa ei ryhmällemme ollut juurikaan nähtävää. Tulipahan kuitenkin kausi avattua.

Toisella sukelluspäivällä tuuli oli tyyntynyt ja lähdettiin vähän pidemmälle etsimään delfiinejä ja kuten omaan sukellustuuriini kuuluu, tuloksetta. Tarkasti ottaen delfiinit kyllä nähtiin saavuttaessa kotisatamaan iltapäivällä mutta sukellusseuraa niistä ei saatu.

Valittaen täytyy todeta, että myös Punaisella Merellä koralliriutat ovat eri näköisiä kuin kuusitoista vuotta sitten, jolloin sukelsin täällä ensimmäistä kertaa. Riutat ovat pienentyneet ja värit himmenneet. Myös massiivinen muovipussien käyttö ja yhdistettynä surkeaan jätehuoltoon ei voi olla vaikuttamatta rannikoiden ekosysteemiin. Pitäisiköhän laittaa Sisille sähköpostia? Thaimaan hallitukselle jo laitoin ja siihen jopa vastattiin!

Istuessamme sukelluspäivän jälkeen kantakuppilassa Stelloilla totesimme kyllä saksalaisen sukellusparini Roberton kanssa, että näille ”arktisille” kevätsukelluksille emme tänne enää saavu. Jonain syksynä sitten taas, kun vesi on miellyttävästi 28-asteista...

Hermoja lepuuttamassa säästöbudjetilla.

Koko talven odotin, että saatuani duunipaikan ehtisin sitä ennen poiketa vielä sukeltamaan edes viikoksi Egyptiin (mieluiten kahdeksi Thaimaahan). Alkoi vaan sitten talvi lähestyä loppuaan ja töistä ei tietoakaan. Työn hakuhan hoituisi mistä päin maailmaa tahansa mutta mahdolliset haastattelut pitäisi pystyä hoitamaan paikan päällä.

Tulikin sitten oikeastaan viimeinen sauma. 21.3. tostai-aamuksi oli kutsu haastatteluun työpaikkaan, johon kaikki kokemukseni ja tieto-taitoni täsmäävät ja kyseisen työn aloitus olisi 1.4. Siinä se Egypti-viikko sitten olisi! Äkkilähtö-lento Hurghadaan perjantaiaamuna 300 euroa ja hotellihuone tutuilta nurkilta 100 euroa viikolta. Kolme sukelluspäivää 100 euroa ja vähän halpaa syötävää ja juotavaa. Siinä suunnitelma 700 euron budjetilla. 

Kulmakunta on tosiaan niin tuttua, että sieltä löytyy jopa paikallisia kavereita. Näin lyhyellä reissulla se helpottaa keskittymistä oleelliseen, kun ei tarvitse ihmetellä mistä löytyy mitäkin ja kuka huijaa ketäkin. Egyptissä mitä suurimmassa määrin asenne ratkaisee. Jollet siedä länsimaisen mittapuun mukaan alkeellisia oloja, arabikulttuuria ja jatkuvaa kaupanteon yritystä mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla, mene muualle tai linnottaudu all-inclusive-hoitolaan! Muista myös, että egyptiläiset ovat rehellisiä. Varastaminen on uskonnossakin kiellletty mutta huijaaminen ei. Sehän on vain vaikkapa kaupan teossa huijattavaksi tulijan omaa tyhmyyttä!

Siispä täällä taas! Rukoukset kaikuvat ja kuppiloissa soi paikallinen vingutus. Kaduilla asiakkaita metsästävien taksien torvet tyyttävät ja kaupustelijat haluavat vain ”jutella” kanssasi ja ehkäpä jopa antaa pienen lahjan. Wifeillä ei ole yhteyttä internetiin, suihkuvesi on hyvällä onnella haaleata ja hotellin yksityinen ranta onkin yllättäen maksullinen. Täällä on tapana, että esitteissä ja kaikessa kaupanteossa luvataan aina enemmän kuin tarjotaan. Mutta senhän jo toki tiesinkin ja pärjään täällä oikein hyvin. Aurinko paistaa, kaikki on halpaa ja täällä Daharin kaupunginosassa näkee vähän paikallistakin elämää. Pikku-Salahit potkivat kivikadulla kulahtanutta jalkapalloa ja aaseilla kuljetetaan tavaraa paikasta toiseen. Sakkalan turistikeskusta on etelämpänä ja muut lomahelvetit all-inclusive-ghettoineen taas pohjoisempana. Noissa ”paremmissakin” paikoissa kannattaisi käydä kurkistamassa kulissien taakse aidan toiselle puolen nähdääkseen todellisuuden ja huomata tulleeksi huijatuksi näennäisen hygienian ja siisteyden suhteen.

Ruoasta olen puhunut aiemminkin. En ole enkä aio pilata lomiani käsidesien ja valikoidun syömisen kanssa! Pöpö tulee, jos on tullakseen kahvikupissa, haarukassa tai missä vaan. Luuleeko joku, että kahvit ja teet keitetään pulloveteen tai että sitä käytettäisiin tiskaukseen? Siis, harjaan hampaat ihan raanavedellä ja kosken syömisiin paljain käsin. Tämä kaikki edelleen hengissä ja ilman sairaalakäyntejä.

No, mitäpä sitten turvallisuuteen tulee? Luulenpa, että olen huomattavasti enemmän turvassa terrorismilta täällä kuin missä tahansa Euroopan suurkaupungissa. Tullessani illalla seitsemän euron Stella-oluella höystetyltä pizzapäivälliseltä, näköetäisyydellä hotellin portailta päivysti kaksi eri rynnäkkökiväärein varustettua poliisipartiota. Luulen nukkuvani yöni sen suhteen melko rauhassa! Kadun ylityksissä pitää olla toki tarkkana ja tietenkään epämääräisiin aikoihin ei kannata eksyä epämääräisiin paikkoihin, niin kuin ei missään muuallakaan! Sukellusturvallisuudesta tullee pian ihan oma postauksensa.

Ai niin, se duunipaikka! Tätä julkaistessa tänään luvattua tietoa ei ole vielä saapunut, joten hermojen lepuutuksen lopullinen tilanne jää vielä arvoitukseksi...