Näin lukuvuoden lopussa alkaa olla strategisesti ratkaisevat ajat opetuspuolen duunihakujen kanssa. Viimeisiä viransiirtoja tapahtuu vielä kuun vaihteessa ja sitten se on ohi. Routapossupaikka takaisin perusopetushommiin on edelleen uhkaamassa mutta myös vielä hetken vältettävissä.
Varsinaisia töitä odotellessa on tullut satunnaisesti tehtyä myös oikeita töitä ihan ikuisen koti-/mökkihässäkän ulkopuolellakin. Jokin aika sitten kävin auttelemassa rakentajaveljeäni kerrostaloremontissa Valkealassa ja viime perjantaina matkailuyrittäjä Kari Niemi Seikkailuviikareista soitti kysyen mahdollista hätäapua lauantain Repovesi-keikalle.
Myimme aikoinaan Myrskytuuli-firmamme kalustoineen juuri Niemen Karille ja sen jälkeen en ole paljon Repovedellä seikkaillut. Nyt aika oli kuitenkin omassa päässäkin kypsä poiketa seikkailuduuniähkäisyyn vanhalle työmaalle. Oikeastaan olin aika innostunutkin...
Olihan hulppea tunne seitsemän vuoden tauon jälkeen täräyttää aikoinaan Raumalta hakemani Zodiac käyntiin ja lähteä kuskaamaan asiakasryhmää Hillosesta Karhulahteen. Pyhtään opettajaryhmä oli jakautunut patikoijiin, köysilaskeutujiin, kirkkovenesoutajiin sekä melojiin ja omana hommanani oli ihan herrasmiesmäisesti kyyditä kumpparilla porukkaa ja toimia melojien varmistus-/tukiveneenä. Ko. hommaanhan tarvitsee olla vuokraveneenkuljettajatutkinto, joita ei kuitenkaan kovin monella näillä tienoilla ole.
Edes satunnainen sade ei haitannut omaa hienoa fiilistä keikkaduunarina mutta erona oli toki myös se, että aiemmin olin ollut vastuussa kaikista järjestelyistä, suunnitteluista ja aikatauluista, mikä aiheuttaa kuormitusta ja stressiä ihan pidemmällekin aikaa kuin viiden tunnin keikalle. Mun ei ollut tarvinnut huoltaa moottoria, hommata bensoja eikä siirrellä muutakaan kalustoa. Hoidin vain turvallisesti veneajelut ja viihdytin asiakkaita parhaan kykyni mukaan aktin aikana. Helppoa ja hauskaa!
Vakavampana asiana vielä bloggaushetkeen liittyen pieni muistokirjoitus. Kiekkomestaruudesta huolimatta ainakin Suomen hyppy-yhteisöllä on surulliset fiilikset ystävämme Pendikäisen Antin menehdyttyä eilen moottoripyöräkisassa. Vaikka Antti olikin ylivoimainen "ykkösthrillseekeri" Suomessa (Duudsonitkin ml.), oli hän myös erittäin herkkä, ystävällinen ja empaattinen kaveri, josta kaikki pitivät. Itselläni oli etuoikeus toimia apuna ja sparraajana muutamissa huikeissa jutuissa, yhden projektin jäädessä myös näin ikävästi kesken. Antti teki kuitenkin juttuja, joista monet ei osaa edes haaveilla ja eli liian lyhyen elämänsä täysillä! https://www.youtube.com/watch?v=lq-54gox6-k
maanantai 27. toukokuuta 2019
maanantai 13. toukokuuta 2019
Äijäpuutarha
Puutarhanhoito on
akkojen puuhaa! Ainoa äijähomma on tietysti päältäajettavalla
ruohonleikkurilla pöristely, joka sekin ilman käskytystä jäisi
tekemättä ja piha muuttuisi pikkuhiljaa miehekkääksi viidakoksi.
Mies puuhastelee autotallissa tai omassa luolassaan äijäjuttuja
eikä jouda kykkimään hortensiapuskissa. Paitsi jos…
Koska asun vanhassa
maalaistalossa, on pihapiirissä tilaa ja mahdollisuuksia
kaikenlaiseen puuhasteluun ja innovaatioihin. Niinpä olen aika
ajoin, etenkin kesän korvilla innostunut äijäpuutarhahommista
ulkogrillin viereisellä viidakoituneella vanhalla navetan pohjalla.
Auringon luodessa kesäfiiliksiä visioituu ohimolohkoon mielikuva
viihtyisästä patiosta, jossa voi nauttia hyvässä seurassa viileää
juomaa ja epäterveellistä grilliruokaa. Siinä vaiheessa sitten
kannattaa nopeasti keksiä muuta puuhaa tai antaa pahalle pikkusormi
ja kitkeä ensimmäinen vatunvarsi tai nokkosen alku juurineen
maasta. Repiminenhän on toki aika miehekästä puuhaa ja
äijämielenluonteelle sopivaa on myös se, että roippeet voi vaan
heittää kivijalan toisella puolella avautuvaan heinikkoryteikköön.
Ajastaan sitten
viimeistely suoritetaan haravalla, rautakangella ja lapiolla. Kalustukseen käytetään
tietysti itse moottorisahalla työstettyjä pöllejä ja somisteeksi
kelpaavat perinnetyökalut, niinkuin vanha ruosteinen niittokone,
lahonneet hangot ja epämääräiset koneen osat. Aivan
loppusilausvaiheessa saattaa pieni feministigeenivirhe saada vallan
ja reunuksille ostetaan salaa puutarhamyymälästä muutama kukkanen.
Samalla saadaan touhulle kuitenkin aina vaadittava naisväkisiunaus!
Vanhojen
navetankivien lisäksi äijäpuutarhaan kuuluu tietysti
kaikenkokoiset ja näköiset kivet, joita voi käydä keräilemässä
tien varrelta. Heinäseipäitä patiolle levitellään hedelmällisyyden symboleiksi. Puuhastellessa pitää muistaa, että nestehukka on
myös puutarhatyöläisen pahin vihollinen, joten oluttölkki on
tasaisin välein paikallaan. Suositusten mukaanhan nestettä pitäisi
tällaisissa raskaissa ulkotöissä juoda ainakin pari litraa päivän
aikana…
Sitten alkaakin
laskuvarjohyppy-, moottoripyöräily- ja mökkikausi, joten
loppukesästä hoitoa vaille jäänyt patiopuutarha todennäköisesti viidakoituu,
tarjoten kuitenkin taas seuraavan talven hankien sulettua hetkeksi
äijäpuuhamaan ja hyvän syyn muutamaan pikku juhlahetkeen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Lisää liikkaa!
Perusopetuksen oppilaista yli 30 %:lla fyysinen toimintakyky saattaa olla terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. ...
...maalla, merellä ja ilmassa.
-
Perusopetuksen oppilaista yli 30 %:lla fyysinen toimintakyky saattaa olla terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. ...
-
Kolmen vuoden kiinnitykseni Etelä-Karjalan joukkueen Parikkalan ketjuun päättyi muutama viikko sitten omalla päätökselläni. Syitä löytyi he...
-
Poistuin edellisestä työpaikastani, Parikkalasta myös pitkälti oman hyvinvoinnin ja puuttuneen palautumisajan vuoksi, joten uusi työpaikka...