sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ostopelaajat kuntaliigassa!

Olen aiemminkin blogeissa sivunnut asiaa mutta kun siihen tuntuu törmäävän yhä uudelleen, siirtotyöläisen asema vaatii ehkä syvällisempääkin pohdintaa.

Paikallisjulkaisua hieman rivien välistä lukien, kanta-asukkaat ovat tuohtuneita siitä, miksi kunnan johtavat, ihan älyttömän korkeapalkkaiset virkamiehet asuvat muualla kuin paikkakunnalla. Miksei paikallisia palkata noihin virkoihin ja mikä on ulkopaikkakuntalaisen sitoutumisen taso?

Ymmärrän kansalaisilta tuon pinnallisen pohdinnan tuloksena olevan huolestuneisuuden asian suhteen mutta en sitä, että paikallislehti lähtee mukaan inkvisitioon tasaisin välein.

Jos aloitetaan ihan käytännön asioista, asuinpaikka ei saisi vaikuttaa virkavalintoihin ja jokaisella suomalaisella on oikeus valita kotikuntansa. Työhaastattelun tiedustelut siitä, aiotko muuttaa kuntaamme, jos tulet valituksi ovat kyseenalaisia, epäeettisiä ja myöskin epäoleellisia sujuvan viranhoidon suhteen.



Ammattilaisen sitoutuminen työhönsä ei ole asuinpaikkasidonnaista, vaan tehtäväsidonnaista! Uskoisin, että ainakin jokainen esimiestehtävissä toimiva pyrkii hoitamaan hommansa parhaalla mahdollisella tavalla ja jos kyse on kuntatyöstä, myöskin kunnan etujen mukaisesti. Etenkin pienten kuntien johtavat virkamiehet ovat koko ajan suurennuslasin alla työtehtäviensä kanssa ja epäonnistuminen olisi kovasti henkilökohtainen ja katkera kokemus. Yleisin ja suurin pelkohan ihmisillä on epäonnistumisen pelko! Huonosti hoidettu työ on myös esteenä usein tavoitteena olevalle urassa etenemiselle.

Otetaanpa sitten ihan alakoulutasoista matematiikkaa peliin! Jos yhdeksänkymmenentuhannen asukkaan kaupungista löytyy hieman vaativampaan virkaan omasta takaa vaikkapa kymmenen osaavaa ja pätevää hakijaa. Silloin viidentuhannen asukkaan muuttotappiokunnasta löytyy vastaavaan virkaan puolikas hakija, joka korkeammin koulutettuna on todennäköisesti pystynyt hakeutumaan jo muualle töihin!

Kukapa muuten haluaisikaan toimia omassa pienessä syntymäkunnassaan virkamiehenä päättämässä sukulaisten, naapurien ja kavereiden asioista? Kyseisestä tilanteesta saattaisi koitua melkoisesti jääviysongelmia ja monissa asioissa voisi kunnan edun toteutuminen olla kyseenalaista.

Siis huoli pois kuntalainen! Todennäköisesti myös se muualla kirjoilla oleva virkamies ajattelee toimissaan oikeasti kunnan etua ja parasta mahdollista lopputulosta. Samaa ei voi ehkä aina sanoa kunnan ja kaupungin oikeasti ylimmän johdon eli luottamusmiesten kyvystä ajatella kunnan yhteistä etua oman kylänsä ja puolueensa sijasta! Heidän on sentään pakko asua edustamansa kunnan alueella...

lauantai 8. helmikuuta 2020

Negatiivista mainontaa

Olen paperilehden vannoutunut kannattaja ja suurimpia arkielämän nautintoja on asettua aamupalalle painetun lehden kanssa! Vapaapäivien luksusta on lukaista aamurahkamyslijugurttimarjapommin kanssa Kouvolan Sanomat ja sen jälkeen asettua nojatuoliin kahvin ja Helsingin Sanomien kera.

Aiemmin jouduin turvautumaan nettilehtiaamupaloihin vain tien päällä ollessa mutta nykyään siirtotyöläisenä tabletti on arkisin aamupalaseurana Kirjolankujalla Parikkalassa. Onhan se parempi kuin ei mitään ja sitä suurempi riemu on herätä viikonloppuaamuna Utissa!

Nettilehden ärsyttäviä ominaisuuksia ovat mainokset, jotka joutuu poistamaan tieltä ennenkuin pääsee uutisten kimppuun. Vaikka en kiinnitä niiden sisältöön juurikaan huomiota klikkaillessani ne suoraan pois näkyviltä, mieleen jää jotkut usein tielle sattuvat yritykset. Tämä on yritysten kannalta huono juttu, koska en todellakaan aio ostaa mitään yrityksistä, jotka mainoksillaan aiheuttavat minulle aamuisin ylimääräistä duunia! Luultavasti en ole ainoa, jota tuon tyyppinen mainonta ärsyttää ja epäilen, että yritykset eivät ymmärrä tätä nettimainonnan negatiivista vaikutusta.

Toinen mainonnan tyyppi, jonka kohteeksi etenkin pitkillä työmatkoilla joutuu on ääliömäinen radiomainonta, jossa toistetaan tekaistuja sanaleikkejä tai ylinäytellään jonkun tuotteen erinomaisuutta muka tavallisten kuluttajien suulla. Boikotissa on tästä johtuen ainakin kattofirmoja ja vakuutusyhtiöitä. Epäilen vahvasti, että "any publicity is good publicity" ei todellakaan toteudu näissä mainosjutuissa!

Puhelinmyyjille taas tiedoksi, että en koskaan osta tai tilaa MITÄÄN puhelimessa ja suosittelen samaa käytäntöä kaikille muillekin...


Lisää liikkaa!

Perusopetuksen oppilaista yli 30 %:lla fyysinen toimintakyky saattaa olla terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla. ...

...maalla, merellä ja ilmassa.