Hautomishommia!

Tämänhetkisen elämäntilanteen muokkaaman päivärytmin myötä on tullut aiempaa enemmän perehdyttyä kansojen syvien rivien karkeaan filosofointiin. Ensinnäkin aamulla on aikaa lukea rauhassa päivän aviisit eli Kouvolan ja Helsingin Sanomat. Tuon tutkiskelun jälkeen ja aamukahvien jälkeen seuraa vielä tuoreiden uutisten tarkistus YLE:ltä ja vähän Twitteristäkin samalla, kun toiveikkaana avaa tietokoneen yhdeksän maissa odotellen haastattelukutsua edes johonkin haettuun duunipaikkaan. Kun valtiolle.fi:stä ja kuntarekrystä on vielä tarkistettu mahdolliset aamupäivän uudet potentiaaliset duunipaikat, on aika siirtyä "ajatushautomoiden" syövereihin!

Ensimmäisenä vuorossa on Kouvolan jäähallin punttisali, jossa pääsee kuulostelemaan treenin ohessa pajamiesten mielipiteet maailman menosta. Niin kuin ennalta voi arvata, testosteroinin tuoksuisessa ympäristössä ei keskustelut kulje kukkahattutäti-linjoilla. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti aihepiirinä on urheilu- ja liikuntapolitiikka sekä valtakunnallisella että etenkin kunnallisella tasolla. Pääasiassa kaikki on perseellään mutta se ei ole Lappalaisen Kalen (pajan oma vahtimestari) syytä. Vika on johdossa sekä poliitikoissa ja ennen oli joka tapauksessa kaikki paremmin.

Koska olen edelleen virkavapaasta huolimatta kaupungin työntekijä, pääsen henkilökuntaetuna pajan jälkeen uimahalliin saunomaan ja vetämään muutaman altaanmitan jäähdyttelyksi oikeaan treeniin. Sieltäpä sitten löytyykin yksi Suomen kovimmista ajatushautomoista Esson baarin lisäksi. Saunan lauteilla käsitellään monenmoisia epäkohtia, avautujasta riippuen. Useimmiten kuitenkin probleemit liittyvät päivän politiikkaan.

Näiden tavallisten talliaisten ajatushautomoiden pohdinnat pohjautuvat useimmiten terveeseen maalaisjärkeen, toisin kuin yleisönosaston nimettömien räksyttäjien mielipiteet, joissa ei ole mukana muuta kuin patoutunutta katkeruutta ja aamiaiseksi nautittuja kärpässieniä. Kovin usein kyllä järkevänoloisesta argumentoinnista puuttuu kuitenkin laajempi näkemys ja taustatieto asioihin liittyen. Itse hieman normaalia enemmän kunnalliseen ja valtiolliseen päätöksentekoon sekä oikeuskäytäntöön perehtyneenä olenkin löytänyt itseni usein näissä keskusteluissa varovasti puolustamassa paheksuttua instanssia.

Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä päättäjät tyhmiä. Häikäilemättömyys ja oman edun ajaminen on sitten eri juttu. Maalaisjärki on hyvä kyseenalaistaja mutta huono tuomitsija. Valitettavasti tämän vapaan informaation levityksen maailmassa maalaisjärkeenkäyvät asiat saadaan näyttämään helposti totuuksilta ilman, että kaurapuuroa on alettu edes keittelemään, saati nauttimaan!

Yleiset saunat, punttisalit, Esson baarit ja vastaavat ovat kuitenkin soisaalipsykologisesti huippupaikkoja. Tulee hyvä mieli juputtaa kollektiivisesti mieltä painavista jutuista ja joukkoterapia helpottaa niihin liittyvää ketutusta. Maailma on sen jälkeen taas hieman parempi paikka...

Kuntapolitiikkaa rautalangalla

Kouvolan kaupunginhallitus väläytteli säästöehdotuksissaan työntekijöiden yt-neuvotteluja mahdollisten virkojen uudelleenjärjestelyn tiimoilta. Toki ajankohta on sinänsä otollinen uusille virkajärjestelyille vuoden alusta joka tapauksessa voimaan tulevan sote-uudistuksen myötä mutta jollei siihen liittyvä strategia tarvittavine rakenteineen ole tiedossa jo tässä vaiheessa, osoittaa se melkoista kyvyttömyyttä päätöksenteossa!

Ei luulisi olevan vaikea ennustaa, millä kokoonpanolla jo vuosia muutenkin pyöritetty sivistys ja tekninen puoli saadaan pyöritettyä tulevaisuudessa, etenkin kun rakenteisiin liittyvistä visioista on edes jotenkin päästy yhteisymmärrykseen. Toivottavaa tietysti on, että työskentely tehostuu uusien kuvioiden myötä siten, että etenkin hallinnon virkojen määrää voidaan jossain vaiheessa supistaa, koskien myös poliittisten päätöksentekijöiden henkilömäärää. Tämä kuitenkin saadaan aikaan luonnollisen poistuman kautta ilman työilmapiiriä heikentävää ja tehokasta, innovatiivista työskentelyä lamauttavaa uhkailua potkuista.

Kuntatyötä pystyttäisiin tehostamaan paljon myös ajanmukaisemmilla johtamis- ja työskentelytyyleillä etenkin välijohdon osalta. Ensinnäkin tuossa portaassa työskentelee paljon henkilöitä ilman viran tulokselliseen hoitoon tarvittavaa johtamiskoulutusta. Minkä takia? No, ensinnäkin sitä ei vaadita noihin virkoihin, vaan mitä kauemmin olet pyöritellyt papereita (tai nykyään ehkä tiedostoja) ilman virheitä edellisellä suoritusportaalla, sen varmemmin saat paikan seuraavalta sähköpostijohtamistasolta. Tähän vaikuttaa myös se, että rekrytointia suorittavilta virkamiehiltä ei vaadita myöskään minkäänlaista koulutusta ja kykyä tuloksellisen rekrytoinnin suorittamiseen, mikä oikeasti on kyllä ammattilaisten hommaa. Julkisessa hallinnossa on jämähdetty varovaiseen varman päälle pelaamiseen, mitä poliittisten päättäjien yt-uhkailut ei kyllä yhtään helpota. Turha odottaa nykyajan haasteisiin vastaavaa innovatiivista ja visionääristä johtamista! Jos joku virkamies oikeasti yrittää ehdottaa jotain merkittävää koko organisaatiota pitkällä tähtäimellä hyödyttävää kehitysideaa, ensimmäiseksi hänet ristiinnaulitaan nimettömästi yleisön osastolla ja sitten asiasta yleensä hyvin vähän perillä olevat poliittiset päättäjät torpedoivat idean äänestäjien (nimettömät yleisön osastolta) menettämisen pelossa. Helpompaa on vain pitää saavutetut asemat ja pysyä piilossa tietokoneen takana.

Kysymys on kulttuurista, johon tarvitaan muutosta. Otollinen etsikkoaika taas tuolle muutokselle on juuri nyt! Nimettömät yleisön osaston kirjoittajat vahingoniloisena seuraavat hallituksen kompurointia maakunta-uudistuksen parissa tajuamatta, että se on itse asiassa jo tapahtunut. Sote-puoli on irrotettu kuntien hallinnosta perustettuihin maakunnallisiin yksiköihin, joiden palvelukseen suuri osa virkamiehistä siirtyy Kouvolassakin vuoden alusta. Nyt olisi erittäin järkevää kuntien kannalta saada aikaan mahdollisimman nopeasti myös niiden erillistalous- ja poliittinen hallinto. Kyllä helpottaa. Kuntien kontolle jäävät siis pääasiassa alussa mainitut sivistys ja tekninen toimi, mikä helpottaa ylimmän johdon strategista portfoliojohtamista ja myös poliittinen päätöksenteko helpottuu. Valtuutettujen ei tarvitse hallita yhtä monialaisesti käsittelyn kohteena olevia asiakenttiä, jolloin alakansakoulupohjiltakin voi pystyä pienen rautalangastaväännön jälkeen tekemään järkeviä päätöksiä!

Hallinnossa taas porukka joka tapauksessa vähenee, jolloin myös yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma mahdollisuus toimialojen välisen verkostoitumiseen ja informaation kulkuun paranee. Henkilöstöhallinnolta vapautuu viimein resursseja työyhteisön hyvän johtamisen kehittämiseen ja rekrytointien tehostamiseen. Luovuus ja työtehokkuus kasvaa, minkä johdosta voidaan jossain vaiheessa myös saada niitä kaivattuja henkilöstösäästöjä ilman repimistä. Niin, ja tietysti luottamusmiehiä sekä lautakuntia tarvitaan huomattavasti vähemmän ja saadaan nekin palkkiot oikeaan kehitystyöhön. Tai sitten ei... 

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan!

Täyspäivätoimisen työnhakijan päiväohjelma noudattaa kokolailla samaa kaavaa päivästä toiseen. Vähän niinkuin olisi töissä!

Ensimmäiseksi aamulla vetelehdin punkassa siihen asti, että vaimo lähtee töihin. Näin saamme kumpikin hoitaa rauhassa aamutoimet ilman törmäilyjä jääkaapilla, vessassa tai naulakolla. Rauhallinen aamupala onkin päivän paras hetki, jota tulen kaipaamaan joskus päästyäni mukaan taas työelämän pyörteisiin. Aamurahkamössön kanssa menee Kouvolan Sanomat ja sen jälkeen muutaman kahvikupin kera Hesari.

Niinpä kello alkaakin olla jo yhdeksän ja pitää lähteä tietokoneelle katsomaan, josko olisi tullut vastauksia työhakemuksiin. Vaikka edes se normaali robottiviesti: - Kiitos mielenkiinnostasi kikkeliskokkelistyönantajan pimpelipompelitehtävää kohtaan. Olemme valinneet sopivimmat henkilöt haastatteluun ja valitettavasti valintamme ei tällä kerralla kohdistunut juuri sinuun. Toivomme, että haet myös tulevaisuudessa kikkeliskokkelistyönantajalle. Sitten katsotaan valtiolle.fi ja kuntarekryyn tulleet työpaikat, joita valtiolle on yleensä noin kolmekymmentä päivässä, joista yksikään ei koske minua ja kuntarekryssä ei yhtään uutta lähialueilla spekseilläni.

Sitten onkin aika lähteä punttisalille vetämään treeni, jonka jälkeen edelleen kaupungin työntekijälistoilla olevana uimahalliin saunomaan.

Sitten taas kotiin syömään ja tsekkaamaan mahdolliset uudet hakukelpoiset työpaikat ja olemattomat haastattelukutsut. Niin, ja uutena mielenkiinnon kohteena kaikkien työnhakijoiden ykkösverkostoitumissometaivas - Linked In. Aktivoin siellä maanneen profiilini vajaa viikko sitten oikein urakalla, kun olin saanut useampiakin kommentteja, ...oot sä Linked Inissä, ...mee Linked Iniin, ...haluatko tehdä hakemuksesi Linked Inin kautta! No, mä menin ja hommasin hetkessä liki seitsemänkymmentä "kontaktia" mutta vieläkään ei yhtään työtarjousta tai edes minulta pyydettyä kontaktoitumista. Ensi viikolla teen sinne sissimarkkinointitempauksen, jollei siihen mennessä ole tullut haastattelukutsua sisällä oleviin kiinnostaviin duuneihin Opetusministeriöltä, Patentti- ja rekisterihallitukselta, UPM:ltä tai HR4:ltä. Sitten alkaa työtarjouksia ropisemaan tai todennäköisemmin menee tuokin verkkoyhteisöpalvelu tehottomana "pöytälaatikkoon"...

Illalla ei sitten oo juuri muuta tekemistä pimeässä Pohjolassa, kuin lämmittää ulkosaunaa, mihin saakin sitten kolme tuntia menemään (kaksi lämmitystä ja tunti saunomista). Sitten aikaisin nukkumaan ja toiveikkaana kohti uutta aamua.

Tuleehan noita duunipaikkoja...

Ohi meni tuo rekry, niinkuin arvelinkin. Koska se oli itselleni lähes räätälöity paikka henkilökohtaisellakin tasolla, isku oli samaa luokkaa kuin viime kesän MM-kisojen totaalinen epäonnistuminen!

Samalla siihen kilpistyi koko vuoden toinen toistaan seuranneet epäonnistumiset. Jotenkin vain mikään ei ole mennyt suunnitelmien ja odotusten mukaan, mikä voi myöskin johtua odotusten ylimitoitetusta tasosta.

Sitäkin tuli huonosti nukutun yön jälkeen aamulla kotimetsässä kannon nokassa istuen kelattua. Kävin kuitenkin hakemassa metsän kuningaskuuselta virtaa ja voimaa päättäen, että vielä ei ole aika laskea rimaa odotusten suhteen. Suunnitelmia vaan uusiksi ja hammasta purren eteenpäin! Unohdetaan tuo kunnallinen hallintopuoli, kun siellä panostukset tuntuvat muutenkin olemassa paperien pyörittelyssä. Sillä ei luovaa kehitystä saada aikaiseksi millään sektorilla.

Kuten aiemmin totesin, haastatteluharjoitukset on tehty ja tuskin tässä tarvitsee edes omia kykyjä liioitella, kunhan vaan pitää ajatuksen mukana eikä söhellä. Pitäisi vaan saada itsensä siihen haastatteluvaiheeseen. Hakuduunia helpottaa myös se, että nyt osaa jättää selkeästi mahdollisuuksien ulkopuolella olevat paikat hakematta. Itselläni nimittäin menee vähintään tunti työhakemuksen täyttöön, vaikka pohjatiedot olisivatkin jo järjestelmässä.

Pikkuhiljaa alkaa painaa myös edessä häämöttävä kassavaje, kun tästä työnhakuhommasta ei kukaan enää maksa mitään. Edellinen palkka on kolahtanut tilille heinäkuussa. Vararahastolla mennään.

Vähän kyllä jouduin vetämään "varavarjoakin" jo auki laittamalla viestiä tutuille vaikutushenkilöille tiedustellen varovasti tilaisuutta päästä heidän peukalon alaisiin paikkoihin kiinni. Jostain pitäisi ainakin sitä kokemusta saada tulevia rekryjä varten, jollei ihan just täydellistä työtä heti löytyisikään. Nyt ei ole varaa mennä rahan tienaaminen mielessä. Projekti- ja osa-aikaishommatkin kävisivät varsin hyvin. Laadusta ja mielekkyydestä sen sijaan ei voi tinkiä, koska ei opettajaduuneissakaan mitään vikaa ole.

Antaa niitten sukelluspummi- ja laskuvarjokeskusduunien vielä odottaa...