Kirjoittelin reilu vuosi sitten blogissani siitä, että
tulevana vuonna (2021) pitää aloittaa tekemään elämässä asioita, joita on
pitänyt tehdä ennen kuin aika loppuu. Täytyy sanoa, että aika paljon ja ehkä
vähän odotettua enemmänkin sattui ja tapahtui. Eikä aikakaan ole vielä loppunut.
Yksi haaveena olleista jutuista oli laseista irti
pääseminen. Se olisi toki jälkiviisaana pitänyt hoitaa jo aiemmin ihan
tarkkuuskilpailemisen kannalta mutta kun ei enää meinaa enää nähdä
mittareitakaan pilvisellä kelillä hypätessä tahi sitten syvemmälle sukeltaessa,
ei ole paljon vaihtoehtoja. Lasien käyttö näissä jutuissa ei ole vaihtoehto,
kun joutuu katselemaan kohdetta muutaman minuutin sisällä puolen metrin ja
kilometrin väliltä. Metsästyshomma kartan lukuineen on vaivalloista ja
suunnistamassa ei ole paljon tarvinnut käydä. Aku Ankkaakaan ei pysty laseitta
lukemaan kuin mökin terassilla keskipäivän auringossa.
No, enhän tuota tietenkään ehtinyt saamaan aikaiseksi viime vuoden aikana mutta nyt on leikkausaika tilattu 3.3. ja sen myötä yksi lupaus itselleen toteutettuna. Alkutarkastuksien jälkeen toiveissa oli, että korjaus voitaisiin tehdä laserilla mutta syventävissä tutkimuksissa silmistä löytyi estäviä tekijöitä sen verran, että suositeltavampaa on tehdä linssileikkaus. Pääpiirteittäin kummastakin silmästä siis otetaan linssit pois ja vaihdetaan uudet tilalle. Toinen säädetään pitkälle matkalle, toinen lyhyelle etäisyydelle ja sitten annetaan aivojen hoitaa kalibrointi. Samalla hoidetaan vasta testeissä havaittu lievä hajataitto pois. Leikkauksen jälkeen pystyy heti aloittamaan silmien käytön mutta lopullinen kalibrointi pitäisi säätyä puolen vuoden sisään.
Leikkauksessa voitaisiin asettaa linsseiksi melko arvokkaat
monitehot mutta lääkärin arvion mukaan tämä monovision-vaihtoehto olisi
tapauksessani järkevämpi ratkaisu.
Yllättävän vähän tätä on toistaiseksi tehty siihen nähden,
mikä odotettu elämänlaadun parannus siitä seuraa etenkin aktiiviselle outdoor-tyypeille.
Olisiko syynä se, että operaatiot mielletään kivuliaiksi ja riskaabeleiksi, vai
leikkauksen hinta? Leikkaushan ei oikeasti ole kivulias ja onnistumisprosentit
ovat nykyään todella kovat. Jos jokin kuitenkin menisi oletettua huonommin,
korjaukset pystytään suorittamaan helposti. Hintaa arvioidessa pitää muistaa,
että myös lasien uusiminen tasaisin välein ei ole mitään halpaa hommaa. Tehtiin
leikkaus miten tahansa, hinta jää joka tapauksessa kahdelta silmältä alle
5 000 euroa ja voi olla jopa lähempänä 3 000 euroa, vaikka puhutaan
ihan huipputason tekijöistäkin. Samalla voi miettiä miten paljon saa vaikka
hammasimplantteihin upotettua euroja?
Halusin tietysti parhaan mahdollisen lopputuloksen ja käytin säätämiseen varmaan ainakin puoli vuotta aikaa. Useista syistä, joista vähäisin ei ollut asiantuntevan palvelun ja parhaan mahdollisen tuloksen varmistaminen, leikkauksen suorittajaksi valikoitui Turun Silmäexpertit.
Valmistavissa tarkastuksissa palvelu on ollut erinomaista ja
silmien tutkimukset on tehty perusteellisesti useaan kertaan varmistaen. Palvelu
on ollut asiakaslähtöistä ja prosessit selkeät. Mahdollisia riskejä ei ole
siloteltu, vaan ne on tuotu selkeästi esille.
Näistä riskeistä eniten itseä askarruttaa se, miten oma
”järjestelmä” sopeutuu eriparin silmiin. Kuulunko siihen viiteen prosenttiin,
jolle tuo ei sovi? Toinen askarruttava tekijä on mahdollinen muutos
stereonäköön, mikä kuitenkin on edellytys hyppyhommiin. Mahdollisuus hyötyyn ja
elämän helpottumiseen on kuitenkin aika suuri. Jos tämän mahdollisuuden
jättäisi kokeilematta, se harmittaisi joka tapauksessa lopun ikää. Kuten
muutkin käyttämättömät kortit…
.jpg)