Elämä jatkunee?

Kisapainajainen jatkuu edelleen. Erinomaisen alun jälkeen kuudennella kierroksella täydellinen romahdus, koska mun hyppääminen ei kestä näköjään yhtään pieleen meneviä asioita; ei ainakaan useampia samalla hypyllä. Viimeiset kaksi päivää menikin sitten taas flunssassa, joten viimeisen oikean MM-kisani päätös oli melkoisen surkea! Seitsemäntoista kertaa olen näissä ollut ja ainoastaan kolme kertaa palannut kotiin suhteellisen tyytyväisenä. Tähän kisaan olin valmistautunut vielä paremmin kuin koskaan aikaisemmin, joten pettymys on aika iso.

Outoa, että en ole juuri koskaan kipeä ja nyt olen kuukauden sisällä ollut kaksi kertaa flunssassa täällä kolmenkympin lämmöissä. Ilmastoinnilla ei ole osuutta asiaan, koska en käytä sitä tropiikissakaan ja kylmää juomaa ei ole vedetty. Allergioitakaan ei ole koskaan ollut, joten en kyllä yhtään tiedä mistä on kysymys.

Nyt kuitenkin kärsitään finaalikierrokset ja palkintojen jaot vielä täällä Bulgariassa ja sitten edessä on 900 kilometrin ajosiivu pääasiassa Serbian läpi kohti tuttua Grobnikin kenttää Kroatiassa. Pahinta on aina seurata finaalikierroksia ja hukattua mahdollisuutta olla itse siellä hyppäämässä. Rijekassa huolletaan vielä kerran mies ja varusteet, hypätään ehkä muutama itseluottamusta kohottava harjoitushyppy sekä vedetään vähän kaivattua fysiikkatreeniä ennen siirtymistä Itävaltaan seuraavan viikonvaihteen maailmancupin kisaa varten.

Mä tiedän, että olen hyvässä hyppykunnossa mutta kohta loppuu kisat kesken sen osoittamiseen, mikä taas omalta osaltaan painaa mieltä. Onneksi Itävallassa on taas oma joukkue ympärillä ja meillä on mahdollisuudet kilpailla ihan kärkisijoistakin onnistuessamme, toisin kuin Suomen joukkueen kanssa, joka sijoittui toiseksi viimeiseksi täällä Bulgariassa.

Onneksi ennen viimeistä Sveitsin kisaa pääsee käymään kotona, joten kahden viikon päästä olen kuitenkin saunonut kotisaunassa, meni kisat miten meni!