Jatke!

Niinkuin olen pelon hallinnan luennoillanikin kertonut, kaikista vaarallisinta, mitä ihminen voi tehdä on moottoripyörällä ajaminen! Siinä ollaan hengenvaarallisissa nopeuksissa ilman käytännössä minkäänlaista suojaa säkän ja muiden tielläliikkujien armoilla. Silti sitä ei jostain syystä pidetä "extreme-juttuna", toisin kuin huomattavasti turvallisempia laskuvarjohyppäämistä, sukeltamista ja kiipeilyä...

Meillä pohjan perukoillahan se on ihan pelkkää harrastusta ja fiilistelyä toisin kuin eteläisessä Euroopassa, missä moottoripyörä on monasti kulkuväline kuten autokin. Näin myös itselläni se on aina ollut fiilistelykapine, jolla pitää olla tietynlainen staili mukana. Ei tulisi mieleenkään ajaa tavanomaisella, nykyään enemmän "transformers-kulkuneuvoa" muistuttavalla pyörällä. Mitä nopeuksiin tulee, pääsen taivaalla turvallisesti kovemmalla nopeudella, kuin millään moottoripyörällä koskaan, joten silläkään ei ole mitään merkitystä. Mielestäni kaunis pyörä on juuri sellainen isojen poikien ajopeli, mitä pikku-Timo ihaillen katseli seiskyt-luvulla. Mulla on ollut niitä kauniita seiskytluvun pyöriä mutta tällainen tekniikan ihmelapsi ei pysty huoltamaan ja korjaamaan niitä.

Kun talvella ajattelin, että joudun jättämään auton kesäksi Eurooppaan ja liikkumaan kolmen viikon Suomi-loman ajan moottoripyörällä heinäkuussa, aloin katsella uutta pyörää, joka olisi tehty hieman enemmän ajettavaksi, kuin tämänhetkinen Ducatin Supersport. Italostailiin mieltyneenä vaihtoehdot olivat rajatut ja siitä se sitten putkahti esiin! Ilmailuhistoriallisen kotkansiipilogon omaava Moto Guzzi V7 special. Nykytekniikalla varustettu retropyörä poistomyynnissä maahantuojavaihdoksen johdosta. Ajoturvattomuutta (moottoripyörien kanssa ei voi käyttää ajoturvallisuus-termiä) vähentävillä ABS-jarruilla ja luistonestolla varustettuna.

Juuri tällainen hyvän kelin ajaja, pitkän talvipaussin jälkeen tuntee olonsa hyvinkin huteraksi päästessään keväällä pyörän kanssa liikenteeseen. Lisäksi toissapäivänä Tampereelta lähtiessäni alla oli kokonaan uusi pyörä, mahdollisesti hiekkaiset sekä liukkaat kadut ja edessä kolmesataa kilometriä mökille Mikkeliin. Pelotti ehkä yhtä paljon, kuin Kroatiassa bora-tuuleen hypätessä mutta nyt sitä kesti vielä aika paljon pitempään!

Muutaman tunnin ajon jälkeen olimme kuitenkin jo tutustuneet sen verran toisiimme, että ajoittain pystyi ajamisesta jopa nautiskelemaan. Pikkaisen kyllä huoletti ajoittainen nopeusmittarin näytön "putoaminen" ja varoitusvalojen vilkahtaminen. Eikä syyttä! Nelisenkymmentä kilsaa ennen Mikkeliä se sitten sammui ja virran tulo loppui. Pienen soittorumban jälkeen sain sivukotelon auki ja akun esiin, josta plussapuolen muovitatin alta puuttui kokonaan ruuvi. Puukiilalla kenkä napaan kiinni, hinauksen peruminen ja sovittuun mp-liikkeeseen uuden ruuvin noutoon. Myyjäliike hoiti ihan mallikkaasti ja valitellen hommansa ja Guzzi pääsi käymään mökillä, mistä matka jatkui seuraavana päivänä jo hieman varmemallalla otteella hammaslääkäriin Kouvolaan ja yksi hammas kevyemmällä kuormalla kotiin Uttiin!

Nyt pihalla seisoo italostailia useammalta vuosikymmeneltä traktorista moottoripyörään. Ajokelejä (=hyppykelejä) odotellessa!