Laitetaan tälläinen pikavälibloggaus aamupalan päätteeksi, kun ei ole ollut ehtivinään päivitellä tilannetta! Välissä on ollut pari totaalisadepäivää ja hieman tuulitymää mutta sitten eilen aamun boran väistyttyä ihan jatkuvampaakin hyppytoimintaa. Porukkaa tosin saisi olla enemmän, että pokat ihan oikeasti pyörisivät...
Olen vuosien varrella nähnyt, kun kisahyppääjiä on joutunut alkavaan bora-tuulen mennen ympäri kenttiä ja kuullut huikeita juttuja mutta eilen se sitten viimein napsahti aamulla omalle kohdalle. Varjo auki 900 metrissä väärällä puolella Zagrebin valtatietä, takana vain kivikkoisia vuorenrinteitä ja varjo ei kulje mihinkään. Siispä roikkumaan etummaisista kantoviillekkeistä saadakseni varjon edes vähän kulkemaan turvallista lentokenttää kohti. Kyllä se sinnepäin pikkuhiljaa hivutti mutta bora ei meinannut päästää alaspäin ja korkeus säilyi samana. Päästyäni tien yli, tuulen suunta vaihtui ja siirsi varjoni kiitotien suunnassa kilometrin verran länsipäätä kohti. Siellä sain korkeuden putoamaan paikallaan pysyen alle kuudensadan, jolloin tuuli taas siirsi varjoni moottoritien päälle. Välillä varjo tyhjeni ja putoisin rajusti alaspäin. Viimein sain taisteltua varjon kentän päälle ja laskeuduin pystysuoraan alaspäin turvallisesti maan pinnalle. Kolkytyhdeksän vuotta ja kuusjapuolituhatta hyppyä eikä koskaan ole varjon varassa pelottanut näin paljon. Pelon kohteena lähinnä vakava loukkaantuminen tukahtuvan varjon tai vaarallisen laskeutumispaikan takia. Toivottavasti ei enää koskaan joudu vastaavanlaiseen tuuleen!
Päivän kuluessa tosiaan bora loppui mutta tuulet säilyivät melko navakkana, joten itse kävin ilmassa vasta illempana erinomaisissa olosuhteissa.
Viimeinen hyppypäivä on nyt meneillään ja toivottavasti porukkaa riittää vielä muutamaan konekuormaan, niin saisi sen kolmekymmentä treenihyppyä täyteen tälle leirille. Huomenaamuna pitäisi Caravanin nokka osoittaa kohti pohjoista ja jos kelit suosivat, illalla pääsisi kotiin saunaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti