Aina ei voi voittaa...

Onneksi on edes sellaisella tasolla, että tietää ensimmäisen kierroksen kuuden senttimetrin tuloksella olevansa ulkona koko kisasta. Todennäköisesti joukkueemme kohdalle sattunut kelikin oli kohtuullisen haastava, kun teimme sillä hypyllä saman verran tulosta, kun kuudella seuraavalla kierroksella yhteensä!

Tuo Slovenian kisa on ollut aina mulle vähän huono-onninen jostain syystä. Kai sitä pitäisi vähän olla tyytyväinen tämän vuotiseen 17 sentin yhteistulokseen, kun kahtena edellisenä vuonna olen tehnyt Bledissä kuustoistaset jo yhdellä hypyllä. Joukkueena teimme kuitenkin hyvän nousun sijalle neljätoista 43 joukkueen kisassa ja henkilökohtainen sijoitus oli kai viidenkymmenen joukossa 185 kilpailijan kisassa.

Aika paljon tuo huono suorittaminen aina kaivelee, vaikka kuinka todistelee itselleen sen toimivan treeninä tulevia kisoja ja etenkin elokuun MM-kisoja silmälläpitäen. Helpottaisihan se aina paineita, kun saisi päätavoitteena olevan sentin keskiarvon tehtyä jo alkukaudesta. Tässä kisassa sillä olisi ollut jaetulla kahdeksannella kisalla.

Valmentajani Heikki oli lentänyt paikalle ja saimme nyt kärkeen analysoitua pari korjattavaa asiaa tuleviin treeneihin ja kisoihin, joista ensimmäinen on ensi viikonloppuna Bosnian Prijedorissa. Valmistavaan ohjelmaan kuuluu ainakin tänään taas täällä Kroatian puolella hoidettu vuoristovaellus ja huominen beachipäivä. Hyppäämään ei ehkä valitettavasti pääse paikallisten heikohkon aktiivisuuden takia.

Tänä vuonna muistin varustautua Bosniassa ajoa varten ”green cardilla”, toisin kuin viime vuonna, jolloin jouduin maksamaan 25 euroa ylimääräistä paikallisesta liikennevakuutuksesta ajaessani vain muutaman tunnin läpiajon Montenegroon, missä myös joutui maksamaan green cardin puutteesta. Bosniassa vakuutusten on kyllä syytä olla kunnossa itsetuhohakuisen liikennekulttuurin takia!

Viikon aikana pitää alkaa valmistautumaan heti Prijedorin kisan jälkeen alkavaa, nyt jo odotettua Suomi-lomaa varten miettimällä, mitä jättää Jumpyn kanssa tänne ja mitä vie mukanaan Suomeen. Hyppykamojen lisäksi ei paljon mukaan otettavaa mahdu mutta myöskään takaisin ei tarvitse vaatteita paljon tuoda, koska olin etukäteen varannut pääpiirteittäin uuden setin jälkimmäistä rundia varten. Onneksi kerrankin on autossa tilaa!