Rusinat pullasta!

Muistan, kun viime kesänä lojuin Podgorican pölyisellä lentokentällä iltapäivällä odottelemassa hyppytoiminnan alkua. Lämpöä oli varjossa +37 ja kuivassa ilmassa leijui Bosnian puolen metsäpalojen haju. Mietin, että olisin tuhat kertaa mieluummin Aihosenlammella omalla mökillä näissä lämmöissä. Eikä tuo Montenegron fiilis ollut ainoa, sillä vietin jo viime kesänä lentokenttäelämää yhteen menoon viisi viikkoa yli kolmenkympin lämmöissä putkeen ja siihen kun lisätään Thaimaan sukelluskuukausien lämpömäärät, on mökkihaaveita tullut eläteltyä useaan otteeseen vuosien aikana. Ja nyt juuri, kun olin tällä kolmen viikon Suomi-lomalla, sain nautiskella niitä helteitä mökillä!

Ennen lähtöä ollut ”toukokesä” ja nyt ”heinähelteet” ovat nostaneet Suomen markkina-arvoa mielessäni entisestään. Olen aika usein pullistellut noilla ulkomaan keikoilla sekä niiden keleillä ja maisemilla, mistä toki on osa ihan asiaakin mutta kyllä suomalaisen sielunmaisema on siellä mökkirannassa ja metsän reunassa ja parasta hellettä on tarjolla kotinurkilla silloin kun sitä on.

Ihan parastahan olisi, että saisi mökin ja saunan siirrettyä vuodenajan mukaan sopivaan paikkaan mutta sen rahan keräämiseen on tullut valittua väärä kilpailulaji ja toisaalta harrastus on vuosien mittaan haitannut riittävän rahankeruuta työelämässä. Eikä harmita yhtään! Olen joka tapauksessa etuoikeutettu siinä suhteessa, että mulla on oma mökki, mistä pääkunnia kuuluu mummolle ja äidille, joiden ansiosta saan ladata akkuja suojassa pahalta maailmalta.

Itse tykkään kuumista ilmoista ja näilläkin helteillä oli ihan masokistisen parasta juosta 18 kilometrin mökkilenkki yli kolmenkympin paahteessa! Loman aikana ehti mansikoille ja vatut sekä mustikatkin ehtivät kypsyä, kotisuon lakoista puhumattakaan. Välillä on päässyt hyppäämäänkin, joten nyt kun Suomen kesän ”rusinat pullasta” on noukittu, voi palata hyvillä mielin Etelä-Eurooppaan duunihommiin. Viikon päästä taistellaan sijoituksista joukkueeni kotikisassa, Italian Bellunossa!