I'll be back?

Käytännössä mikään ei ollut muuttunut Hurghadassa viime käynnistä tai sitä edellesistä tai mistään edellisistä. Toki muutama uusi hotelli oli rakentunut Daharin kaupunginosan pohjoispuolelle, samoin kuin niiden ääressä oleva asuinkortteli. Ne tosin olivat rakenteilla jo neljä vuotta sitten ja edelleen osa niistä oli kesken. Keskeneräisyys johtunee osin myös siitä, että turistien määrä on edelleen huomattavan alhainen huippuaikoihin nähden. Etenkin suomalaisten ja venäläisten määrä alueella on romahtanut. 

Turistien vähäinen määrä johtuu osittain turhasta levottomuuksien pelosta mutta myös siitä, että todellakaan mitään ei ole tapahtunut tavalla, jolla aluetta saisi viihtyisäksi ja houkuttelevaksi. Sivupihat, takapihat ja suurelta osin myös paikallisten etupihat ovat yhtä suurta kaatopaikkaa. Katuja vähän siistitään mutta näyttäisi siltä, kun roskat vain siirrettäisiin pari metriä sivuun pientareelle. Aina vaan enemmän ympäristövalveutuneita ”länkkäreitä” on todella vaikea saada saapumaan toista kertaa tuonne, jos kyseessä on pelkkä rentoutumisloma. Eri asia on kaltaiseni sukellusturistit, jotka saapuvat paikalle pelkästään sitä varten ja joille riittää muutenkin sukelluspäivän päätteeksi halpa päivällinen, pari olutta, suihku ja punkka.

Vaikka esimerkiksi Thaimaankin jätehuollossa on toivomisen varaa, on ”kosmeettinen” tilanne siellä huomattavasti parempi. Tosin viidakkoon on helpompi kätkeä kotikaatopaikat kuin aavikolle! Egyptin plussana on toki yli puolet lyhyempi (myös halvempi) lentomatka ilman aikaeroa.

Jäteongelma etenkin muovipussien ja kertakäyttöjuomapullojen osalta ei ole ainoastaan Egyptin ja Thaimaan ongelma. EU:n alueella ainakin Itä-Eurooppa ja osin Balkanin alueista ovat yhtä muoviongelmaisia maita.

Egyptissä olen aina ihmetellyt, miten valtiolla on varaa pitää megalomaaninen määrä poliiseja töissä? Turistin kannaltahan ongelma on positiivinen, koska oikeasti lähes joka kulmalla näissä turistikohteessa partioi vahvasti aseistettuja poliisisetiä. Lisäksi kaikilla julkisilla rakennuksilla on oma poliisipäivystys sekä edessä että takana ml. tietysti moskeijat ja kirkot. Päästäkseen Daharin koptikirkkoon joutuu kulkemaan myös metallinpaljastimien läpi.

Toinen ammattikunta, joille kaikille ei voi löytyä töitä on taksikuskit. En ole missään maailmassa nähnyt niin paljon takseja liikenteessä kuin Hurghadassa! Niitä kulkee ohitse viidenkymmenen metrin välein ja jokainen tööttää sinulle tiedustellen kyytitarvetta. Poliiseille palkan maksaa valtio mutta kukahan näille taksikuskeille maksaa?

Thaimaassa kaikki ajavat skoottereilla mutta Hurghadassa on liikenteessä massoittain moottoripyöriä. Lähes kaikki ovat Kiinan tuontitavaraa ja kuutiomäärä ei paljon sataaviittäkymmentä ylitä mutta ne on oikeasti moottoripyörän näköisiä verrattuna länsimaiden ”transformers-monstereihin”. Juuri sellaisia seiskytluvun pyörien näköisiä, joihin olen itse ainakin mieltynyt. Upouuden kinkkipyörän omistajaksi pääsee sitäpaitsi 700 eurolla! Kypärää ei käytä tietenkään kukaan – niitä ei edes myydä…

Matkailun kehittämisessä olisi siis paljon tehtävää, niinkuin kaikessa muussakin. Varmasti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu on ensisijalla. Toki sillä olisi myös epäsuoraa vaikutusta matkailuliiketoimintaankin. Mubarakin aikana kaikki oli kuulemma paremmin mutta toisaalta Sisi saa arvostusta vahvana ja oikeudenmukaisena johtajana. Ja senhän tiedämme kotimaastakin, että edellinen ja tuleva hallitus on aina parempi kuin vallassa oleva!

Todennäköisesti palaan Egyptiin vielä sukelluksen merkeissä mutta kuten aiemmin totesin, meren lämpötilasta johtuen ajankohta tulee olemaan jonain syksynä!