Pinnan alta!

Vaikka olen ollut useasti sukeltamassa täällä Hurghadassa, harvoin on sattunut yhtä ja samaa sukellusfirmaa kohdalle. Vaihtuvuus on melko suurta sekä omistajilla että työntekijöillä etenkin, kun edellisestä kerrasta oli jo nelisen vuotta. Siispä arvoin yrityksen sijainnin, kotisivujen ja mahdollisten suositusten perusteella. Oma vene on osoitus vakavaraisesta toiminnasta, ulkomaalaiskouluttajat tietynlainen laadun tae ja tämänkertaiseen yritykseen päätymiseen vaikutti myös se, että joku saksalainen DM (sukellusohjaaja) oli kertonut palvelun olevan asiallista.

Niinpä sitten jo saapumisiltana kävin kysymässä parin päivän päähän mahdollisuutta sukeltamaan ja ilman muuta se toimisi. Tulen vaan kahdeksalta aamulla paikalle ja lähdetään merelle. Kävin toki vielä edeltävänäkin iltana tarjoutumassa tekemään paperityöt ja näyttämään lisenssini mutta sanottiin, että tulen vain seuraavana aamuna paikalle, niin hoidetaan ne sitten veneellä, mikä on toki ihan ok käytäntö.

Poikkeuksellista sitten kuitenkin oli, että täytin kyllä vastuuvapautuksen mutta koskaan kukaan ei halunnut nähdä omaa DM-lisenssiäni eikä kysellyt tarkemmin sukellustaustasta mitään. Olihan minulla toki omat kamat mukana, jotka kähevästi laitoin heti kuntoon veneellä mutta jos oikeasti jotain vaikka ihan vahingossa sattuisi, luulisi jonkun nolevan pulassa asian tiimoilta. Outoa oli myöskin se, että papereissa ei kysytty yhteystietoa ”shit happens-tilanteen” ilmoitusta varten.

Parannettavaa oli myöskin asiakkaiden briifaamisessa verrattuna esim. Thaimaassa totuttuihin käytäntöihin. Toiminnasta veneessä (hätätilanteet, pelastusliivit yms.) ei annettu minkäänlaista ohjeistusta ja sukellusbriefikin oli pelkistetty, jossa kerrottiin, että tässä ollaan ja tuonne mennään. Ei mitään merkeistä tai mahdollisesta nähtävästä. Toki oma sukellusryhmäni oli aika kokenut enkä tiedä saivatko aloittelijat partemmat briefit ennen veteen menoa. Myöskään minkäänlaisista paritarkastuksista ei edes mainittu, saat sitten toteutettu.

Laiva oli kyllä tosi siisti ja välineet hyvässä kunnossa. Ilmoja kyseltiin pinnan alla ja sukeltaminen sujui joustavasti. Lounas oli myös erinomainen, kuten miehistön palvelukin. Huonoa tuuria oli kylläkin kelin suhteen, sillä juuri tuona ekana päivänä oli viikon kovimmat tuulet. Sen lisäksi, että se sotki näkyvyyttä pinnan alla, palelu sukelluksen jälkeen oli melkoinen. Tähän aikaan vuodestahan Punaisen Meren vesi on vain hieman yli kaksikymppistä mutta sen kyllä pitkällä puvulla ja hupulla kestää mutta navakka tuuli pyyhkii tehokaasti veneessä iholta pois kaivatun auringon lämmön. Ilma oli kuitenkin 27 asteista! Tuulen takia jouduimme tyytymään myös suojaisaan mutta melko vaatimattomaan sukelluskohteeseen, jossa ei ryhmällemme ollut juurikaan nähtävää. Tulipahan kuitenkin kausi avattua.

Toisella sukelluspäivällä tuuli oli tyyntynyt ja lähdettiin vähän pidemmälle etsimään delfiinejä ja kuten omaan sukellustuuriini kuuluu, tuloksetta. Tarkasti ottaen delfiinit kyllä nähtiin saavuttaessa kotisatamaan iltapäivällä mutta sukellusseuraa niistä ei saatu.

Valittaen täytyy todeta, että myös Punaisella Merellä koralliriutat ovat eri näköisiä kuin kuusitoista vuotta sitten, jolloin sukelsin täällä ensimmäistä kertaa. Riutat ovat pienentyneet ja värit himmenneet. Myös massiivinen muovipussien käyttö ja yhdistettynä surkeaan jätehuoltoon ei voi olla vaikuttamatta rannikoiden ekosysteemiin. Pitäisiköhän laittaa Sisille sähköpostia? Thaimaan hallitukselle jo laitoin ja siihen jopa vastattiin!

Istuessamme sukelluspäivän jälkeen kantakuppilassa Stelloilla totesimme kyllä saksalaisen sukellusparini Roberton kanssa, että näille ”arktisille” kevätsukelluksille emme tänne enää saavu. Jonain syksynä sitten taas, kun vesi on miellyttävästi 28-asteista...