Painonnosto on pelastanut mun elämää pariinkiin kertaan. Vuonna 1976 pikkaisen pullea yksinhuoltajaäidin 13-vuotias poika järjestettiin ehkä hieman vastentahtoisestikin salille testosteroiinin tuoksuiseen äijämaailmaan, josta tuli mun yksi tärkeä sidosryhmä loppuelämäksi. Kaveripiirin myötä sain respektiä, turvaa, malleja ja mikä tärkeintä motivaatiota treenaamiseen ja omasta kropasta huolen pitämiseen! Siihen kun jatkoksi lisättiin lentokoneesta putoaminen ja laskuvarjojääkäriys, alkoi itsetunnon palaset olla kohdillaan.
Toinen pelastus tapahtui lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin huippunostajan ja edesmenneen ystäväni Juhani Salakan toimesta. Hieman löysään kuntoon taantunut nuori perheenisä tapasi tämän vanhan ystävänsä sattumoisin keväisellä laivaristeilyllä, jossa sovittiin, että lähdetään nostamaan syksyllä veteraanien SM-kisoihin Kuusaalle.
Kesä menikin sitten vanhoja liikeratoja väkisin hakiessa. Painoa oli 68 kiloa ja voimia tosi vähän, joten päätin ottaa kisasarjaksi 62 kiloa. Tuskaisen ketoosiin vieneen painonvedon päätteeksi ei rauta noussut ja jäin kisoissa ilman tulosta. Sen verran oli duunia tehty, että purin hammasta ja päätin, että tää ei jää tähän ja tuloksena oli seuraavan kymmenen vuoden aikana useita yleisen sarjan SM-mitaleita, kruununa Pohjoismaiden mestaruus Norjassa. Näissä kaikissa kisasarjana 56 kiloa ja legendaarinen maine painonpudotuksen mestarina. Tämä siis päälajin, tarkkuushyppäämisen ohessa...
Kisoihin en enää lähde mutta treeni jatkuu! Painonnosto on ihan parasta ikää vasten taistelua tukevaa toimintaa sekä fyysisesti että henkisesti. Onneksi sen ovat huomanneet vihdoin muutkin ja painonnostosta on tullut tavallaan trendilaji. Myötävaikuttajina tähän on ollut Salakan Jussin keppijumpat, viime aikojen crossfit ja tietysti edustavat naispainonnostajamme Karoliina Lundahlista Tokolan (Everin) Annaan ja Vuohijoen Anniin. Lauantain kisoissa lähes puolet neljästäkymmenestä osallistujasta oli naisia.
Ilman tuota tavallaan ulkosyntyistä trendikkyyttä Suomen painonnosto rypisi aika syvällä mikä ei johdu lajin mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä vaan vuosien mittaisesta huonosta markkinoinnista ja riidoista lajin sisällä. Markkinoinnissa on valoa tunnelin päässä mutta riidat jatkuvat. Pelastavaa maailmanmestaria tai olympiavoittajaa on turha toivoa nykyisestä aineksesta käytössä olevin menetelmin. Tasoero kansainvälisiin huippuihin on aivan järkyttävä ainakin miesten puolella.
Yhteen hiileen puhaltaen ja lajistatusta trendien sekä cross trainingin myötä nostamalla olisi mahdollista saada ehkä tulevaisuudessa liitolle sekä seuroille työkaluja ja resursseja mahdollisien tulevien huippulahjakkuuksien täyspainoiseen tukemiseen. Voima ja nopeus asuu pajalla ja ovat aina pysyviä kärkitekijöitä fyysisten ominaisuuksien rankingissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti