Perillä

Singaporen kenttä oli siisti, iso ja hyvillä palveluilla varustettu. Yllättävää oli läppäreillä rakennellut ilmaiset internet-pisteet, joita löytyi useita. Myös wifi oli saatavilla mm. passilla saatavan koodin avulla mutta ainakin mun anroidit ei oikein toimineet sillä. Kokeillaan takaisin tullessa uudelleen.

Koska olin ihan poikki puoliltaöin Helsinki-Vantaalla, pystyin yllättäen nukkemaan Tenavat-elokuvan, ruoan ja niiden kahden punaviinilasin jälkeen liki viiden tunnin unet! Niskatyyny on tietysti ihan pakollinen lisävaruste tällaisilla lennoilla. Kokemuksesta voin kertoa, että ilmatäytteiset menee heti puhki, kun saumat ei kestä painevaihtelua. Itse askartelin sellaisen puhkimenneen jämistä ja pumpulista oikein hyvän tyynyn.

Lentokoneruoat on mun mielestä ihan hyviä, niin kuin kouluruoatkin. Ihmisten vaan kuuluu aina valittaa ruoasta, vaikka todennäköisesti kotona alitetaan rimaa huomattavasti pahemmin sen suhteen. Ahdastahan siinä on mutta on se kyllä ihan mukavaa ajanvietettä lennolle. Parhaat ateriat metallityökaluilla löytyy Turkish Airwaysilta.

Jatkolennolta sain bongattua itselleni taksikimpan lentokentältä Chalongiin, josta kimppakaverit jatkoivat Kata-beachille. Aika monta taksia ajelee peräkkäin lentokentiltä samoihin suuntiin, kun ihmiset eivät vaivaudu keskustelemaan toistensa kanssa. Pikkubudjettilaisen on kuitenkin pakko yrittää.

Epämääräisestä kirjeenvaihdosta huolimatta poistuttuani taksista kamoineni sain helpotuksekseni huomata tutun hostellin omistajan odottelevan minua puoliltaöin saapuvaksi. Kuulumisten vaihtojen jälkeen kamat huoneeseen, Sevenelevenistä parvekeoluen nouto, teksti koneelle ja kohta kokeilemaan, josko 22 tunnin reissaamisen jälkeen uni tulisi?