Ohi on!

Kun on majaillut lentokentällä neljä päivää pikkuteltassa, osaa taas arvostaa aivan eri tavalla lvi-olosuhteita ja niidenkin osalta yksityisyyttä! Kun joudut käyttämään yleisiä saniteettitiloja, eritoten bajamajoja ja hyppypäivän päätteeksi pääset kylmään suihkuun on erinomaisen luksusta päästä kotona lämpimään, siistiin vessaan, lämmittää sauna ja käydä sen jälkeen lämpimässä suihkussa. Kaiken kruunaa makuupussin sijasta oma punkka sopivan kokoisen tyynyn, lakanoiden ja peiton kera!

Koko kesän kotia "sijaistanut" Citroen Jumpy oli vielä roolissa tässä viimeisessäkin kisareissussa, sillä aikaisen aamulennon vuoksi oli järkevämpää ajaa Lentoparkkiin jo edeltävänä iltana ja nukkua pari tuntia pidempään autossa. Se olikin sitten viimeinen yhteinen yö, sillä pitkän harkinnan tuloksena joudun vaihtamaan auton tuleviin tarpeisiini sopivampaan vaihtoehtoon. Aidossa ranskalaisessa kuitenkin pysytään ja ilmailuteemakin säilyy tulevassa C3 Aircrossissa! 

Vaikka hyppykausi ei mennytkään odotusten mukaan, oli suuri helpotus selvitä kunnialla edes viimeisestä kisasta! Sveitsissä kymmenen sentin tulos kahdeksan kierroksen kisasta ei toki täyttänyt tavoitteena ollutta sentin keskiarvoa mutta oli kuitenkin paras tulos tälle kesälle. Uskalsin kokeilla jopa "kepillä jäätä" käymällä uusimassa seiskakierroksen yhden sentin tuloksen, jonka olisin saanut pitää. En saanut käännettyä sitä nollaksi mutta pystyin pitämään kuitenkin siinä sentissä hankalassa saumassa aamun ensimmäisenä hyppääjänä.

Kahden vuoden päämäärätietoinen kisaharjoittelu päättyi viimeisen kierroksen nollaan. Parempaan en tällä panostuksellakaan pystynyt mutta uskalsin kokeilla, joten asia ei jää vaivaamaan siltä osin loppuiäksi. Vakavasti otettavana kansainvälisen hyppyperheen jäsenenä sain näkyville hyvin myös tärkeät yhteistyökumppanini, joiden kohderyhmää yhteisön jäsenet enemmän tai vähemmän edustavat. Syksyn aikana pääsen toivottavasti vielä edustamaan kumppaneita tavalla tai toisella.

Luopuminen on ollut minulle aina erinomaisen vaikeaa ja aion sen välttää nytkin siten, että käyn tulevana kesänä kisaamassa joukkueeni kanssa ainakin Bellunon "kotikisan" Italiassa ja jos tilaisuus antaa myöten, ehkä myös tämän Locarnon päätöskisan. Erona kuitenkin tulee olemaan se, että pääasiana on nauttia hyppäämisestä ja hyppykavereiden seurasta ilman suurempia tulospaineita.

Kaikki riippuu tietysti myös siitä, mitä alan (pääsen) tekemään isona lähinnä työelämän suhteen. On aika aloittaa viimein senkin selvittäminen ihan oikeasti. Työtarjouksia otetaan vastaan ja tähän mennessä paras (myös ainoa) on Kausalaisen Taavin pyyntö tulla heille au-pairiksi Uuteen-Seelantiin...