Samalla siihen kilpistyi koko vuoden toinen toistaan seuranneet epäonnistumiset. Jotenkin vain mikään ei ole mennyt suunnitelmien ja odotusten mukaan, mikä voi myöskin johtua odotusten ylimitoitetusta tasosta.
Sitäkin tuli huonosti nukutun yön jälkeen aamulla kotimetsässä kannon nokassa istuen kelattua. Kävin kuitenkin hakemassa metsän kuningaskuuselta virtaa ja voimaa päättäen, että vielä ei ole aika laskea rimaa odotusten suhteen. Suunnitelmia vaan uusiksi ja hammasta purren eteenpäin! Unohdetaan tuo kunnallinen hallintopuoli, kun siellä panostukset tuntuvat muutenkin olemassa paperien pyörittelyssä. Sillä ei luovaa kehitystä saada aikaiseksi millään sektorilla.
Kuten aiemmin totesin, haastatteluharjoitukset on tehty ja tuskin tässä tarvitsee edes omia kykyjä liioitella, kunhan vaan pitää ajatuksen mukana eikä söhellä. Pitäisi vaan saada itsensä siihen haastatteluvaiheeseen. Hakuduunia helpottaa myös se, että nyt osaa jättää selkeästi mahdollisuuksien ulkopuolella olevat paikat hakematta. Itselläni nimittäin menee vähintään tunti työhakemuksen täyttöön, vaikka pohjatiedot olisivatkin jo järjestelmässä.
Pikkuhiljaa alkaa painaa myös edessä häämöttävä kassavaje, kun tästä työnhakuhommasta ei kukaan enää maksa mitään. Edellinen palkka on kolahtanut tilille heinäkuussa. Vararahastolla mennään.
Vähän kyllä jouduin vetämään "varavarjoakin" jo auki laittamalla viestiä tutuille vaikutushenkilöille tiedustellen varovasti tilaisuutta päästä heidän peukalon alaisiin paikkoihin kiinni. Jostain pitäisi ainakin sitä kokemusta saada tulevia rekryjä varten, jollei ihan just täydellistä työtä heti löytyisikään. Nyt ei ole varaa mennä rahan tienaaminen mielessä. Projekti- ja osa-aikaishommatkin kävisivät varsin hyvin. Laadusta ja mielekkyydestä sen sijaan ei voi tinkiä, koska ei opettajaduuneissakaan mitään vikaa ole.
Antaa niitten sukelluspummi- ja laskuvarjokeskusduunien vielä odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti