Hermoja lepuuttamassa säästöbudjetilla.

Koko talven odotin, että saatuani duunipaikan ehtisin sitä ennen poiketa vielä sukeltamaan edes viikoksi Egyptiin (mieluiten kahdeksi Thaimaahan). Alkoi vaan sitten talvi lähestyä loppuaan ja töistä ei tietoakaan. Työn hakuhan hoituisi mistä päin maailmaa tahansa mutta mahdolliset haastattelut pitäisi pystyä hoitamaan paikan päällä.

Tulikin sitten oikeastaan viimeinen sauma. 21.3. tostai-aamuksi oli kutsu haastatteluun työpaikkaan, johon kaikki kokemukseni ja tieto-taitoni täsmäävät ja kyseisen työn aloitus olisi 1.4. Siinä se Egypti-viikko sitten olisi! Äkkilähtö-lento Hurghadaan perjantaiaamuna 300 euroa ja hotellihuone tutuilta nurkilta 100 euroa viikolta. Kolme sukelluspäivää 100 euroa ja vähän halpaa syötävää ja juotavaa. Siinä suunnitelma 700 euron budjetilla. 

Kulmakunta on tosiaan niin tuttua, että sieltä löytyy jopa paikallisia kavereita. Näin lyhyellä reissulla se helpottaa keskittymistä oleelliseen, kun ei tarvitse ihmetellä mistä löytyy mitäkin ja kuka huijaa ketäkin. Egyptissä mitä suurimmassa määrin asenne ratkaisee. Jollet siedä länsimaisen mittapuun mukaan alkeellisia oloja, arabikulttuuria ja jatkuvaa kaupanteon yritystä mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla, mene muualle tai linnottaudu all-inclusive-hoitolaan! Muista myös, että egyptiläiset ovat rehellisiä. Varastaminen on uskonnossakin kiellletty mutta huijaaminen ei. Sehän on vain vaikkapa kaupan teossa huijattavaksi tulijan omaa tyhmyyttä!

Siispä täällä taas! Rukoukset kaikuvat ja kuppiloissa soi paikallinen vingutus. Kaduilla asiakkaita metsästävien taksien torvet tyyttävät ja kaupustelijat haluavat vain ”jutella” kanssasi ja ehkäpä jopa antaa pienen lahjan. Wifeillä ei ole yhteyttä internetiin, suihkuvesi on hyvällä onnella haaleata ja hotellin yksityinen ranta onkin yllättäen maksullinen. Täällä on tapana, että esitteissä ja kaikessa kaupanteossa luvataan aina enemmän kuin tarjotaan. Mutta senhän jo toki tiesinkin ja pärjään täällä oikein hyvin. Aurinko paistaa, kaikki on halpaa ja täällä Daharin kaupunginosassa näkee vähän paikallistakin elämää. Pikku-Salahit potkivat kivikadulla kulahtanutta jalkapalloa ja aaseilla kuljetetaan tavaraa paikasta toiseen. Sakkalan turistikeskusta on etelämpänä ja muut lomahelvetit all-inclusive-ghettoineen taas pohjoisempana. Noissa ”paremmissakin” paikoissa kannattaisi käydä kurkistamassa kulissien taakse aidan toiselle puolen nähdääkseen todellisuuden ja huomata tulleeksi huijatuksi näennäisen hygienian ja siisteyden suhteen.

Ruoasta olen puhunut aiemminkin. En ole enkä aio pilata lomiani käsidesien ja valikoidun syömisen kanssa! Pöpö tulee, jos on tullakseen kahvikupissa, haarukassa tai missä vaan. Luuleeko joku, että kahvit ja teet keitetään pulloveteen tai että sitä käytettäisiin tiskaukseen? Siis, harjaan hampaat ihan raanavedellä ja kosken syömisiin paljain käsin. Tämä kaikki edelleen hengissä ja ilman sairaalakäyntejä.

No, mitäpä sitten turvallisuuteen tulee? Luulenpa, että olen huomattavasti enemmän turvassa terrorismilta täällä kuin missä tahansa Euroopan suurkaupungissa. Tullessani illalla seitsemän euron Stella-oluella höystetyltä pizzapäivälliseltä, näköetäisyydellä hotellin portailta päivysti kaksi eri rynnäkkökiväärein varustettua poliisipartiota. Luulen nukkuvani yöni sen suhteen melko rauhassa! Kadun ylityksissä pitää olla toki tarkkana ja tietenkään epämääräisiin aikoihin ei kannata eksyä epämääräisiin paikkoihin, niin kuin ei missään muuallakaan! Sukellusturvallisuudesta tullee pian ihan oma postauksensa.

Ai niin, se duunipaikka! Tätä julkaistessa tänään luvattua tietoa ei ole vielä saapunut, joten hermojen lepuutuksen lopullinen tilanne jää vielä arvoitukseksi...