Aikaerokrapulaa

Viikko yritetty sopeutua Suomeen ja muutehan tässä alkaa jo hommat sujua mutta aikaero ei meinaa asettua! Olympialaisilla on kyllä vahvasti osuutensa asiassa. Kun herää neljältä, on ihan kiva tietää, että voi mennä alakertaan telkkarin ääreen nauttimaan ylimaallisista urheilusuorituksista. Toisaalta taas ei edes yritä nukkua pidempään, kun voi siirtyä telkkarin ja aamupalan ääreen kaikessa rauhassa. Aamulehtiä joutuu tosin kotvasen odottelemaan, kun posti saapuu tänne Takatyrriin nykyään vasta viiden huitteissa.

Muutenhan en juurikaan katso telkkarista muuta kuin mestareiden liigat ja ampumahiihdon maailmancupit mutta olympialaisten ja eri lajien MM-kisojen aikaan ruutuaikaa kertyy sitten jonkin verran.

Parasta Suomi-elämässä Thai-elämään verrattuna on ylelliseltä tuntuvat kotiolot, sauna, ruoka, tumma olut, hyvä punaviini, loistavat treeniolosuhteet ja tieto seuraavasta reissusta. Se onkin muuten jo kuukauden päästä, jolloin kolmisen viikkoa vietetään Kroatiassa laskuvarjohyppäämisen merkeissä. Toki perhe ja harvat ystävät (Pete, Hantta ja Tanskasen Risto) ovat tärkeitä Suomi-asioita. Niin, ja kun ehtisi ykköslempparipaikallani, mökillä käymään!

Hetken aikaa herätti huolta opiskeluiden tilanne, kun sukellusreissulla ei saanut niiden suhteen vastoin ennakkosuunnitelmia mitään aikaiseksi. Kotiinkin palattua ei oikein jaksanut paneutua asiaan, varsinkin, kun maaliskuun loppuun asti ne oli periaatteessa hoidettu. Eilen selailin kuitenkin opinto-opasta hakeakseni motivaatiota ja yllättäen sainkin sen päälle vaihtaessani suunnitelmaa. Päätin jättää vaivalloisen tuntuisen kehittävän arvioinnin kolmen opintopisteen kurssin pois ja otin tilalle kuuden opintopisteen, kokonaan englanniksi suoritettavan strategian johtamisen kurssin. Olin kyllä aiemminkin havainnut, että myös tuohon opiskelemiseen liittyen kohdallani löytyy tällainen enempi urheilullinen ote. Haastetta pitää olla ja uskon kaiken lisäksi hoitavani opinnäytetyöt paremmin kuin muut...

Pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa etsiä lokakuusta eteenpäin riittävän haastavia, mielellään johtamiseen ja hallintoon liittyviä työtehtäviä. Yhtenä ratkaisevana askeleena kävin tänään jättämässä virkavapaus-anomuksen ensi lukuvuodelle ilman mitään tietoa duunipaikasta. Onneksi "back-uppeina" on olemassa aina sukellus- tai hyppypummihommia, jollei kukaan tarvitse huippuunsa viritettyä, haasteisiin valmista työpanostani oikeisiin töihin. Tarjouksia voi laittaa vaikka tämän blogin kommentteihin!