Kaikki suomalaislajit ovat olleet toki kiinnostuksen kohteena mutta muutama lajia tykkään katsella, vaikkei siellä olisi yhtään suomalaistakaan. Näitä ovat ampumahiihto ja skicross laudalla tai suksilla. Siinä on yleisölajit, joissa on jännitystä, odottamattomia käänteitä ja selkeä tuloksen hahmottamisen mahdollisuus. Sen sijaan arvostelulajit, joissa vedetään tuplakorkkia ja mellakkaa erilaisista rinteistä erilaisilla välineillä eivät pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Etenkin, kun nuo urheilijat omien puheittensa mukaan eivät juurikaan edes välitä olla olympialaisissa ja haluavat vähätellä panostustaan, motivaatiotaan ja treenaamistaan kisoihin.
Suurella osalla urheilijoista olympialaiset ovat uran kulminaatiopiste. Kaikki focus on neljän vuoden ajan tähdätty sinne ja tulos on tupla tai kuitti! Ymmärrän todella hyvin suuret pettymykset epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Meillä hyppäämisessäkin MM-kisat on vain joka toinen vuosi ja jos et pärjää, seuraavaan tilaisuuteen on matkaa. Onneksi olen ymmärtänyt lähteä tähän "maailmancup-sirkukseemme" mukaan (tosin kakskytä vuotta liian myöhään), mikä antaa vuoden sisällä kuusi arvostettua mahdollisuutta osoittaa olevansa muutakin kuin ynnämuuta-porukkaa tarkkuudessa!
Myös urheilijoiden herkistelemät viimeiset startit ainakin olympiatasolla on arvokkaita. Olettaen tietenkin, että ymmärtävät oikeasti pysyä päätöksessään toisin kuin mm. muutamat turistireissulla olevat suomalaiset kehäraakit. Realiteetit pitäisi osata ottaa huomioon ja urheilusuorituksen teknisen tason jäädessä kauas huippuvuosista, se ei ole edes komeaa seurattavaa eikä varmasti tunnu hyvältä. Itse ymmärsin sen painonnostossa ja lopetin kilpailemisen ennen tason hiipumista. Saman aion tehdä myös hyppäämisessä. Tänä vuonna on kaikki pelissä ja kehityksen huippupiste nähdään ainakin jossain kesän kisassa. Sitten se on siinä! Voin lähteä tulevaisuudessa huvikseen kisaamaan nähdäkseni kavereita ihan ulkomaillekin mutta ne on sitten ihan turistireissuja enkä aio muuta uskotellakaan. En itselleni enkä muille!
Nyt kuitenkin hallitreenit kulkee ja nollapiste löytyy kantapään alta. Fysiikka on paremmassa mallissa kuin muutamaan viime vuoteen, yhteistyökumppaneita on kisaohjelman läpivientiin ja ulkomaan harjoitusleirikin järjestyi keväälle hieman yllättäen oman kerhon kautta, kun Skydive Finland siirtää organisaationsa Rijekaan, Kroatiaan pääsiäisviikoille. Tutto bene!
Huomenna kuitenkin matka kulkee Riihimäen (SAKO) kautta Tampereelle, jossa pääsen tuomaripuku päällä katselemaan aitiopaikalta Suomen parhaiden painonnostajien kovia suorituksia. Olinhan siellä onneksi joskus minäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti