Söiskö vai eiskö?

En tykkää thai-ruoasta! Väitänkin, että suomalaiset, jotka kehuvat thai-ruoan ihanuutta tekevät sen pelkässä pullistelutarkoituksessa! Jos se olisi niin loistavaa, sittenhän ne kokkaisivat sitä päivittäin Suomessakin. Prisman hyllyltä löytää tarvittavat mausteet ja ainekset mutta siellä ne currytahnat saa kaikessa rauhassa odotella harvoja ostajia. Onhan se ylentävää kehua olevansa eksoottisten makujen asiantuntija ja samalla tehdä tiettäväksi, että maailmaa on nähty!

No, kyllä mä sitä syön nälkääni sukellusaluksilla mutta ravintolassa tilaan mieluummin länkkäriruokaa tai sitten pienenä poikkeuksena carlic-pepper kana tai kala. Koska en myöskään syö riisiä, tuppaa paino hienosti putoamaan myös näillä reissuilla. Yksi hyvä syy siihen on myös surkea olutvalikoima. Changit ja Leot on mielestäni ihan kuralaageria. Mistään ei saa maukkaita tummia oluita tai aleja ja ipoja. Illan terassin liskoseurantanautiskelujuomani on paikallinen Jupiter-rommikola. Litran mainiota Jupiteria saa alle 10 eurolla mutta sitä ei kyllä löydy valitettavasti joka kaupasta.

No, se on todellakin nautiskelujuoma, koska en tietäisi mitään epämiellyttävämpää kuin olla krapulassa 35 asteen helteessä! Joka päivä on myös sukellus tai treenipäivä, johon läträäminen ei todellakaan liity!

Asia, mitä olen aina ihmetellyt ruokapolitiikassa on kalan hinta. Söisin sitä tosi mielelläni mutta vaikka olet kuinka rannikkoseudulla, joka on täynnä kalastusveneitä, kala on aina ravintolan kallein ruoka-aines. Kai sen käsittely on sitten kalleinta sekä pyyntivaihe että valmistusvaihe mukaan lukien? Samaan hommaan törmää joka puolella maailmaa. Meren elävistä Thaimaassa äyriäiset ja mustekalat ovat suhteellisen edullisia Suomeen tai Eurooppaan verrattuna. Niiden syömisessä ottaa kuitenkin pienen riskin trooppisen kuumuuden ja mahdollisesti puutteellisen kylmäketjun suhteen. Meren elävät näet pilaantuvat melkoisen herkästi...

Ylipäänsä ruoka on kuitenkin edullista Thaimaassa, varsinkin, jos et pyöri keskeisissä turistirantaravintoloissa. Täällä pienellä saarellakin, missä hinnat on tietysti kalliimpia kuin mantereen puolella saan aamiaisesta alkaen koko päivän ruoat 10-20 euron sisään. Chalongin satamassa siihen hintaan söisi jo erittäinkin hyvin. Ruokajuomat kuuluvat laskelmaani.

Siitäpä päästään sujuvasti bakteerikammoisiin perusturistehin, jotka käyttävät suuren osan lomastaan käsidesissä kylpemiseen, huuhdellen hampaansa pullovedellä ja jättäen herkulliset majoneesit syömättä puhumattakaan mainioista katukeittiömömmöistä. Pesen itse käteni vain vessassa käynnin jälkeen, syön sormin, olen juonut hanavettä joka puolella Eurooppaa mukaan lukien Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Montenegro ja syön kaikkea, mistä pidän. Niin tyhmän rohkea en ole, että joisin Aasiassa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa hanavettä mutta hammaspesuun se kyllä käy. Turistin cubalibren jäät on joka tapauksessa hanavettä. Hanavedellä pestään myös astiat ja keittiöhenkilökunnan sekä tarjoilijoiden sormet ovat joka tapauksessa olleet lautasessasi, lasissasi ja ruoassa. Siinä ei paljon omat käsidesihölväämiset auta! Mitä enemmän välttelet bakteereja, sitä varmemmin sairastut joka reissulla. Välillä on vatsapöpöä itsellänikin ollut mutta aina vaan vähemmän ja vähemmän. Shit happens mutta jos alat pelkäämän, saat pelätä aina!

Bodia, sporttia ja tsemppistä!

Laitetaanpa tähän väliin pieni urheiluaiheinen kirjoitelma. Matkalle lähtiessä asenne on se, että on hyvä, jos pääsee jotain ylläpitävää treeniä tekemään. Perusjuttuna mulla näillä sukellusreissuilla on ollut tuo aamulenkki ja loikkaharjoitukset voimapuolelle. Sitten olen kyllä yrittänyt etsiä jostain myös painot käsiin näillä pitemmillä seteillä.

Täällä saarella mulla on ollut tiedossa yhden rannan kulmassa olevassa vajassa sijaitseva ruosteinen levytanko, jota ei vuosiin ole käyttänyt muut kuin minä. Nyt kuitenkin paljastui, että Rayaburin hotellialueella löytyy sali, jota mekin saadaan vaivihkaa käyttää. Miten sitä voikaan tulla onnelliseksi yhdestä vajaapainoisesta levytangosta, käsipainosetistä ja ylätaljasta! Eikä siellä sitä paitsi vaikuta käyvän kukaan muu kuin minä...

Sukeltaminen itsessään on kyllä oma aerobinen lähes tunnin mittainen liikuntasuoritus. Joskus kunnon vastavirtaan potkimisesta (mitä toki koitetaan välttää) on saanut jopa etureidet kipeiksi. Oma suorituksensa täällä saarella on kamaroudi, missä etenkin tällaisen normaalipituisen taistelijan kädet tuntuvat liian pitkiltä, kun pullot laahaavat hiekassa!

Omaa urheilusisältöä saarielämään on tuonut myös tropiikkiin älyttömän hyvin sopiva hiihtourheilun seuraaminen. Mukava katsella vpn-säädöilla Areenasta Mäkäräisen Kaisan ja kumppaneiden taisteluja. Olympialaisia pääsee sitten jo seuraamaan kotitelkkarista.

Ikävämpää urheilu-uutista olikin eilinen Kouvolan Pallonlyöjien konkurssiuhka. KPL on iso asia ainakin mun ikäluokan kouvolalaisille ja toivon todella, että talous saataisiin kuntoon! Myös melkein kaikki pelaajat on mun pajakavereita ja seura niiden ainakin osittainen duunipaikka. Kouvolan kovakuntoisimmat ja tietysti samalla myös koviten treenaavat joukkueurheilijat on pesäpalloilijoita. Mä en tiedä, miksi seuran johto piilotteli näitä ongelmia tappiin asti. Rehtiydellä ja avoimmuudella olisi tullut varmasti enemmän sympatiaa sekä faneilta että yhteistyökumppaneilta.

Reilu tunti Anterselvan yhteislähtöön...

Rytmit kohdillaan?

Vähän vielä Suomessa ollessa arvelutti, että pitikö nyt lähteä tänne ja olisiko pitänyt ottaa lyhyempi reissu, kun on niin kauheasti hommaa eikä ehtisi ja projektit on kesken ja treenaamaan ei pääse kunnolla ja kotonakin on aika rentoa sekä viihtyisää ja minkälaista porukkaa siellä saarella on, jollei vaikka viihdykään sitten siellä! Vähän joutui pakottamaan itsensä lentokentälle ja reissun päälle, mikä nyt kuitenkin sujuu aika rutiinin omaisesti.

Viikko on nyt täällä takana eikä enää kaduta tippaakaan! Saaristaffissa oli osittain tuttuja, hyviä tyyppejä ja vähintään yhtä hyviä uusia tuttavuuksia. Kuumia päiviä ja sopivasti sukellusta sekä muuta puuhastelua. Kotiprojektit ei unohdu mihinkään mutta täällä niihin suhtautuminen muuttuu rennommaksi. Kaikki kyllä hoituu ajastaan johonkin suuntaan. Elämän rytmi on niin laiskaa, ettei jaksa stressata oikein mistään. Ikään kuin kaikki tapahtuisi vähän hidastetusti ja veden alla vielä hitaammin!

Sosiaalista elämääkin tulee harrastettua ihan eri määrissä kuin kotona, jossa helposti hautautuu pimeän ja kylmän keskellä kotiin tietokoneen ääreen. Täällä toimii netti vain toimistolla ja Raya Fatherin ravintolassa ja muualla ei viestejä puhelimeen napsahtele!

Jos tänne vielä sais saunan sekä vähän perhettä mukaan ja joku sponssais, saattaisi helposti jämähtää tänne...

Saaristolaiselämää

Vähän niin kuin ei olisi saarelta ollut poissakaan, etenkin kun viimevuotisesta iskuryhmästä Vainikaisten krav maga-perhe oli paikalla sekä silloisista harkkareista Tomi ja Terhi nyt vakiostaffina.

Raya Yain saari on siis noin neljän neliökilometrin saari Phuketin pääsaaresta etelään. Puolet saaresta on turistisaarta ja puolet pelkkää viidakkoa. Upeita vaaleita hiekkarantoja ja koralliriuttaa ympärillä, mistä myös vaalean hiekan väri eli mm. papukaijakalat jauhavat korallia ja ulostavat sitten sitä valkoista hiekkaa, jossa turistit tyytyväisenä makailevat.

Saarella on rannoilla yksi korkeatasoinen majoitushässäkkä, pari pienempää ja sitten meille sukelluspummeille sopivia halpisbungaloweja sisäsaaressa, missä myös Raya Diversin toimisto sijaitsee. Sijainti on sukeltamisen kannalta hyvä, koska kaikki sukellusrannat ovat sopivalla etäisyydellä ja rantoja nykyään valloittavat päiväretkellä käyvät kinkki-parvet pysyvät poissa nurkista.

Parasta saaressa on leppoisan rento viidakkofiilis, helposti tavoitettavat sukelluskohteet ja viidakkopolut, jonne normituristit ei eksy. Tiellä ja pihoilla pyörii erikokoisia liskoja, kanoja, lehmiä ja vesipuhveleita. Huonona puolena on paikallisten sokeus ympäristöasioille, siisteydelle ja jätehuollolle. Kun ensimmäisen kerran kävin täällä 2000-luvun puolessavälissä, paratiisimeininki oli vahva ja korallitkin huomattavasti paremmassa kunnossa. Nyt, etenkin kiinalaisturistien invaasion myötä sisäsaari on täynnä röttelöitä paikallisasumuksia ja roskia siellä sun täällä. Saman kehityksen jatkuessa jonain päivänä, kun kiinalaiset päättävät siirtää laumansa jonnekin muualle, on enää vaikea saada ympäristötietoisia länkkäreitä vierailemaan tänne. Tekisi mieli avautua tästä skenaariosta oikeasti jollekin paikallispäättäjälle, muttei oikein tiedä kenelle.

Myös sukeltaminen lähti sujumaan liki vuoden tauon jälkeen heti, niin kuin ei olisi vedestä poissa ollutkaan! Hyvässä seurassa on hauska sukeltaa, vaikkei mitään erikoista löytyisikään ja kun mukana on vähemmän sukeltaneita, tulee hyvälle mielelle ihan normaalijutuistakin. Tää on varmaan vähän niin kuin peliriippuvuuskin. Tiedät, että näillä nurkilla on äärimmäistä säkää törmätä sukelluksella valashaihin, manta-rauskuihin tai riuttahaihin mutta joku niitä vuosittain myös saarella näkee, joten pakko on yrittää...

Kolme ekaa yötä oli rytmit vähän hakusessa ja tuli valvottua aamuöisin pari tuntia. Kellon soidessa aamuseiskalta oli ihan riutunut olo ja punkan pohjan kutsu voimakas. Viime yönä päätin, että nyt tulpat korviin, nukkumaanmenon venytys kymppiin ilman päikkäreitä ja ei aamuherätystä. Tänään onkin sitten kymmenen tunnin keskeytymättömien yöunien jälkeen ihan eri tehot ja jaksaa jopa kirjoitella tänne! Lenkilläkin tuli käytyä ja jos vielä loikkatreenit vetäisi ennen illan hiihtojen seuraamista Areenasta. On muuten loistava systeemi tuo vpn, kun tietokone luulee olevansa Espoossa ja näyttä myös ulkomailla kielletyt lähetykset!

Näin siis viidakkoelämä laitettu käyntiin ja palataan sen sujumiseen myöhemmin. Kirpakkaa pakkasta vaan sinne pohjan perukoille!

Readysteady

Lyhyen yön jälkeen oli pakko vääntää itsensä ylös punkasta kahdeksalta, että saisi rytmeistä kiinni. Herääminen on nimenomaan se tärkeä juttu. Päikkärit voi sitten vetää univelkaan päivemmällä! Viiden tunnin aikaeron kiinniottamiseen menee pari päivää joka tapauksessa.

Lähdinpä siitä sitten etsimään suunnitelman mukaan parturia ja toki löysinkin. Thaimaan kävijät sen tietävätkin, että jos ovessa lukee aukioloajat, ei se niin tarkkaa ole. Puoli tuntia myöhemminkin ehtii töihin - no problem! Hiusten leikkuu sitten sujui kuitenkin taas erinomaisen hyvin ja huolellisesti. Viidelle eurolle tuli vastinetta.

Päivä oli lämmin mutta pilvinen ja sateinen. Sade tuli kuuroina mutta kaikki kuurot olivat rankempia mitä Suomessa koskaan. Siinä olisi ainakin Kouvolan sadevesikaivot tulvineet moneen otteeseen. Kauden säät on kuitenkin olleet paremmat kuin viime talvena, jolloin vietin itse täällä kaksi kuukautta. Kuulemma myös syksyn sadekaudella tuli tänä vuonna normaalia vähemmän vettä päinvastoin kuin edeltävänä vuonna. Toivotaan, että kuiva kausi jatkuu. Itselleni kuumat ilmat sopivat tosi hyvin eikä täällä ole koskaan ollutkaan niin tukahduttavaa kuin esimerkiksi viime kesänä Italiassa neljänkymmenen asteen helteessä.

Illan suussa kävin bongaamassa Raya Diversin uuden toimiston ja päivittämässä kuulumiset päällikön, Jirin kanssa. Khao Lak vetää kuulemma hyvin mutta saarella ei ole niin kiirettä, kun "kinkki-uitot" jäivät viime kauden jälkeen pois. Myös taas lisääntymässä olevien venäläisten kanssa RD:llä ei ole tälle vuodelle paketteja, vaan kohderyhmänä ovat pääasiassa suomalaiset ja muut scandinaavit. Toivotaan, että joulun jälkeinen halpis-kausi toisi asiakkaita myös saarelle.

Kolmen viikon saariretken evästäydennys hoitui totuttuun tapaan Villa-marketissa lukuun ottamatta parasta paikallista rommia, Jupiteria, jotka jouduin hakemaan hieman kauempaa edellisestä kerrasta oppineena. Seitsemällä eurolla litra rommikola-ainesta illan "tositeevee-lähetystä" lähetystä saarelle. Tosi-teeveessä seurataan parvekkeen kattovalossa pyörivien pikkuliskojen hyönteismetsästystä...

Aamulla siis Chalongin puolitoista kilometriä pitkän laiturin kautta paratiisisaarta kohti. Sieltä lisää päivitystä jossain vaiheessa!

Perillä

Singaporen kenttä oli siisti, iso ja hyvillä palveluilla varustettu. Yllättävää oli läppäreillä rakennellut ilmaiset internet-pisteet, joita löytyi useita. Myös wifi oli saatavilla mm. passilla saatavan koodin avulla mutta ainakin mun anroidit ei oikein toimineet sillä. Kokeillaan takaisin tullessa uudelleen.

Koska olin ihan poikki puoliltaöin Helsinki-Vantaalla, pystyin yllättäen nukkemaan Tenavat-elokuvan, ruoan ja niiden kahden punaviinilasin jälkeen liki viiden tunnin unet! Niskatyyny on tietysti ihan pakollinen lisävaruste tällaisilla lennoilla. Kokemuksesta voin kertoa, että ilmatäytteiset menee heti puhki, kun saumat ei kestä painevaihtelua. Itse askartelin sellaisen puhkimenneen jämistä ja pumpulista oikein hyvän tyynyn.

Lentokoneruoat on mun mielestä ihan hyviä, niin kuin kouluruoatkin. Ihmisten vaan kuuluu aina valittaa ruoasta, vaikka todennäköisesti kotona alitetaan rimaa huomattavasti pahemmin sen suhteen. Ahdastahan siinä on mutta on se kyllä ihan mukavaa ajanvietettä lennolle. Parhaat ateriat metallityökaluilla löytyy Turkish Airwaysilta.

Jatkolennolta sain bongattua itselleni taksikimpan lentokentältä Chalongiin, josta kimppakaverit jatkoivat Kata-beachille. Aika monta taksia ajelee peräkkäin lentokentiltä samoihin suuntiin, kun ihmiset eivät vaivaudu keskustelemaan toistensa kanssa. Pikkubudjettilaisen on kuitenkin pakko yrittää.

Epämääräisestä kirjeenvaihdosta huolimatta poistuttuani taksista kamoineni sain helpotuksekseni huomata tutun hostellin omistajan odottelevan minua puoliltaöin saapuvaksi. Kuulumisten vaihtojen jälkeen kamat huoneeseen, Sevenelevenistä parvekeoluen nouto, teksti koneelle ja kohta kokeilemaan, josko 22 tunnin reissaamisen jälkeen uni tulisi?

Kentällä

Kaadoin juuri oluttuopin syliin lentoasemalla, joten mikäpä sopivampi syy kirjoitella blogia kuivuessa mokasta! Onneksi olen lentokentällä ajoissa, jolloin varaa on myös "back-upeille" tilanteen niin vaatiessa. No, tämä nyt ei ole fataali ja eiköhän tuo Singaporeen mennessä ole jo kuivunut mutta nolottaahan se!Yritän tosiaan saapua ajoissa paikalle ja oikeastaan viihdyn ihan hyvin lentoasemilla. Tämä on oma erinomaisen teennäinen maailmansa ja hyvin samanlainen kaikkialla. Paljon kaikenlaisia shoppeja, josta ihmiset ilmeisesti luulevat saavansa halvalla tavaraa, vaikka tosiasiassa lentokentän ulkopuolella on kaikki halvempaa. Toisaalta taas ainakin minulla on aikaa ihmetellä täällä myös kauppojen tavaroita, mitä normaalisti ei tule tehtyä ja silloin tällöin on oikeasti löytänyt jotain tarpeellista, jolloin ei ole väliä, saisiko sen jostain halvemmalla.

Lentoasemalla on "must" ottaa se tuoppikuva sosiaaliseen mediaan kavereiden kiusaksi. Taidan nyt kuitenkin odottaa hetken housujen kuivumista. No, toki omalla lähtöoluella on jo pitkät perinteet lankapuhelimien aikakaudelta. Sitä vain haluaa juhlistaa tulevaa reissua ja rentoutua lähtöstressin helpotettua, kun tavarat on toivottavasti oikealla liukuhihnalla ja boarding pass taskussa! Oikeasti mun tavarat on osanneet 95-prosenttisesti ajoissa oikeaan paikkaan ilman suurempia säätöjä.

Portilla ei kannata hötkyillä sisälle, etenkin kun et ole yhtään sen aiemmin perillä ja et saa parempia paikkoja. Lentokoneessa istuminen on ihan tuskaa ja se kannattaa minimoida. Itse tykkään kävellä aika paljon lentoa odotellessa. Huvittavaahan on se, että lentokoneessa kärsiminen on juuri se, mistä maksamme matkoilla eniten!

Nyt, kun joudun istumaan yli 11 tuntia putkeen koneessa, pidän käytäväpaikkaa hyvänä vaihtoehtona. Siinä on kuitenkin varmemmin hieman enemmän tilaa ja pystyt jaloittelemaan mielesi mukaan häiritsemättä kavereita. Nukkua pitää yrittää ja toivomuslistalla olisi hyviä lasten piirrettyjä esim. Pixarin listoilta. Punaviini aterian kanssa tuplana laittaa toivottavasti silmää luppaamaan...

Nyt mun aikoinaan juuri Phuketissa räätälillä teetetyt matkahousut on jo kuivat, joten lähdenpä hetkeksi liikkeelle. Palataan Aasian puolella asiaan!

Maailmalle

Kun on suhteellisen paljon pitkiä reissuja tehnyt, matkastressi ei liity varsinaisesti matkustamiseen, vaan siihen, että saa kaiken tarvittavan järjestykseen ennen lähtöä.

Laskujen maksamisen, talon kunnossapidollisten hommien ja opiskelusäätöjen lisäksi pitäisi saada hyppykisoihin liittyvät jutut hoidettua. Viimeksi mainittujen ongelma on se, että niiden välppäämien ei ole pelkästään itsestä kiinni. Muiden aikatauluja on vaikea sovittaa omiin, etenkin näin vuoden vaihteessa, jolloin ihmisten työpaikoilta löytäminen on välillä vähän haasteellista. Niin, ja jotain jää aina hoitamatta mutta yleensä säätö jatkuu lähtöselvitykseen saakka.

Toinen stressi liittyy treenaamiseen. Yleensä reissuun lähtö tietää taukoa perustreeneihin ja sitten sitä yrittää treenata "varastoon", mistä ei fysiologisesti ole mitään hyötyä. Silti se on pakko tehdä oman mielenrauhan takia, kun tietää, että kuukauteen ei ole oikealle salillekaan mitään asiaa. Onneksi ensi tiistain lento lähtee vasta illalla, että ehtii käydä aamupäivästä vielä pajalla...

Saunoa pitää myös varastoon! Vaikka perillä on yli kolmekymmentä lämmintä, saunaa on silti aina ikävä, mitä ennalta hankittu saunaähky pitää hetken aikaa kurissa. Siispä vielä salin jälkeen tiistaina pitää poiketa saunassa.

Pakkaaminen aloitetaan toki vasta edellisenä päivänä, koska siihen ei kulu pitkää aikaa kilorajoitusten takia. Reissut on aina hyppy- ja sukellusmatkoja, jolloin lajikamat vievät suurimman osan sallituista kiloista ja tietysti suurin osa ajasta kuluu myös hyppykamoissa tai uikkari-märkäpuku-yhdistelmässä, joten mitäpä sitä turhia vaatteita mukaan raahaamaan. Olen kyllä aina ihmetetllyt, miten jollain normimatkalaisella on kilot läheskään täynnä? Itse kyllä joutuu käyttämään käsimatkatavaratkin yleensä maksimaalisesti.

Oikeasti käytän pakkauslistaa, josta olen laatinut perusvälineistön sekä hyppy- että sukellusreissulle, johon lisään tilannekohtaista tavaraa tarvittaessa (mm. erikoiskamerat tai opiskeluvälineet). Muuten takuuvarmasti unohtuu jotain ja pakkauslistalla pystyy myös hoitamaan homman puolessa tunnissa. Laukusta on turha ottaa lisäpainoja, joten reissaan yleensä pehmeän Tatonkan vedenpitävän, kevyen kassin kanssa.

Käteisnostot pitäisi myös koittaa aloittaa nostorajan takia muutamaa päivää ennen. Itse tykkään käyttää käteistä ihan tilien hallinnan varmuudenkin takia. Varalla on toki kaksi eri korttia, joilla pystyy tekemään esim ruokakaupoista debit-ostoja jopa Thaimaassa. Luottokortin käytöstä on myös aina lisäkustannuksia ja kortilla rahan nosto se vasta kallista onkin!

Jatketaan lentomatkavinkeistä enemmän "live-tilassa" ensi viikolla reissun päältä!