Asunks mä täällä?

Kolmen saariviikon jälkeen adaptoituminen on jo siinä vaiheessa, että rantaan saapuessa ei enää ihastele hohtavan valkoista hiekkaa ja turkoosin vihreää vettä. Sitä vaan katsoo, että mikä on sukelluskeli tällä puolella saarta ja onko se mahdollisesti toisella puolella parempi. Lonkkarilla (paikallinen puinen longtail-boat) sukellukselta palatessa ei ihastele paratiisisaaren kallioita ja viidakoita, vaan rassaa kamoja kuljetuskuntoon odottaen rantaan pääsyä toivoen, ettei laiturilla ole ruuhkaa.

Tämä on tuttu fiilis pidemmiltä reissuilta missä vaan. Sitä menee mukaan siihen elämään, muodostaa omat rutiinit ja voisi jatkaa olemista maailman tappiin asti. Se ei tarkoita, ettei pysty nauttimaan hienoista jutuista mutta fiilikset ei tule sillä tavalla automaattisesti, vaan ne joutuu tietoisesti muodostamaan.

Myös sukelluskohteet alkaa olla niin tuttuja, että tietää kyllä kolon missä mureena luuraa tai korallin, jonka kylkeen on liimaantunut se lehmän kokoinen leijonakala. Yhä useammin tulee vilkuiltua sukeltaessa ylös ja syvän sinisen suuntaan toivoen lottovoiton osuvan kohdalleen mantan tai valashain muodossa. Onnistumispromillet lienee samat...

Kolme viikkoa työskentelyä ja oleilua kiinalaismassojen ja venäläisturistien keskellä ei tee myöskään suvaitsevaisuudelle hyvää! Onneksi Suomeksi arvaa sanoa välillä pahastikin, saaden siitä pienen pinnallisen tyydytyksen hermoilleen.

Paikallisissa ravintoloissakaan ei tarvitse enää selata menua, vaan pystyy tekemään tilauksen suoraan sisään tullessaan. säästäähän siinä aikaa mutta pikkuhiljaa alkaa odotella Chalongin satamakylän texmex-paikkaa saati sitten omalla Suomi-grillillä savustettua lohta täyteläisen tumman oluen kera. Chalongissa pääsee myös jälleen ottamaan lämpimän suihkun. Sitäkin oppii arvostamaan tällaisissa vähän askeettisimmissa olosuhteissa.

On siis ehkä aika jälleen muutaman päivän päästä herätä todellisuuteen ja lähteä lumitöihin!

Rytmit kohdillaan?

Vähän vielä Suomessa ollessa arvelutti, että pitikö nyt lähteä tänne ja olisiko pitänyt ottaa lyhyempi reissu, kun on niin kauheasti hommaa eikä ehtisi ja projektit on kesken ja treenaamaan ei pääse kunnolla ja kotonakin on aika rentoa sekä viihtyisää ja minkälaista porukkaa siellä saarella on, jollei vaikka viihdykään sitten siellä! Vähän joutui pakottamaan itsensä lentokentälle ja reissun päälle, mikä nyt kuitenkin sujuu aika rutiinin omaisesti.

Viikko on nyt täällä takana eikä enää kaduta tippaakaan! Saaristaffissa oli osittain tuttuja, hyviä tyyppejä ja vähintään yhtä hyviä uusia tuttavuuksia. Kuumia päiviä ja sopivasti sukellusta sekä muuta puuhastelua. Kotiprojektit ei unohdu mihinkään mutta täällä niihin suhtautuminen muuttuu rennommaksi. Kaikki kyllä hoituu ajastaan johonkin suuntaan. Elämän rytmi on niin laiskaa, ettei jaksa stressata oikein mistään. Ikään kuin kaikki tapahtuisi vähän hidastetusti ja veden alla vielä hitaammin!

Sosiaalista elämääkin tulee harrastettua ihan eri määrissä kuin kotona, jossa helposti hautautuu pimeän ja kylmän keskellä kotiin tietokoneen ääreen. Täällä toimii netti vain toimistolla ja Raya Fatherin ravintolassa ja muualla ei viestejä puhelimeen napsahtele!

Jos tänne vielä sais saunan sekä vähän perhettä mukaan ja joku sponssais, saattaisi helposti jämähtää tänne...

Saaristolaiselämää

Vähän niin kuin ei olisi saarelta ollut poissakaan, etenkin kun viimevuotisesta iskuryhmästä Vainikaisten krav maga-perhe oli paikalla sekä silloisista harkkareista Tomi ja Terhi nyt vakiostaffina.

Raya Yain saari on siis noin neljän neliökilometrin saari Phuketin pääsaaresta etelään. Puolet saaresta on turistisaarta ja puolet pelkkää viidakkoa. Upeita vaaleita hiekkarantoja ja koralliriuttaa ympärillä, mistä myös vaalean hiekan väri eli mm. papukaijakalat jauhavat korallia ja ulostavat sitten sitä valkoista hiekkaa, jossa turistit tyytyväisenä makailevat.

Saarella on rannoilla yksi korkeatasoinen majoitushässäkkä, pari pienempää ja sitten meille sukelluspummeille sopivia halpisbungaloweja sisäsaaressa, missä myös Raya Diversin toimisto sijaitsee. Sijainti on sukeltamisen kannalta hyvä, koska kaikki sukellusrannat ovat sopivalla etäisyydellä ja rantoja nykyään valloittavat päiväretkellä käyvät kinkki-parvet pysyvät poissa nurkista.

Parasta saaressa on leppoisan rento viidakkofiilis, helposti tavoitettavat sukelluskohteet ja viidakkopolut, jonne normituristit ei eksy. Tiellä ja pihoilla pyörii erikokoisia liskoja, kanoja, lehmiä ja vesipuhveleita. Huonona puolena on paikallisten sokeus ympäristöasioille, siisteydelle ja jätehuollolle. Kun ensimmäisen kerran kävin täällä 2000-luvun puolessavälissä, paratiisimeininki oli vahva ja korallitkin huomattavasti paremmassa kunnossa. Nyt, etenkin kiinalaisturistien invaasion myötä sisäsaari on täynnä röttelöitä paikallisasumuksia ja roskia siellä sun täällä. Saman kehityksen jatkuessa jonain päivänä, kun kiinalaiset päättävät siirtää laumansa jonnekin muualle, on enää vaikea saada ympäristötietoisia länkkäreitä vierailemaan tänne. Tekisi mieli avautua tästä skenaariosta oikeasti jollekin paikallispäättäjälle, muttei oikein tiedä kenelle.

Myös sukeltaminen lähti sujumaan liki vuoden tauon jälkeen heti, niin kuin ei olisi vedestä poissa ollutkaan! Hyvässä seurassa on hauska sukeltaa, vaikkei mitään erikoista löytyisikään ja kun mukana on vähemmän sukeltaneita, tulee hyvälle mielelle ihan normaalijutuistakin. Tää on varmaan vähän niin kuin peliriippuvuuskin. Tiedät, että näillä nurkilla on äärimmäistä säkää törmätä sukelluksella valashaihin, manta-rauskuihin tai riuttahaihin mutta joku niitä vuosittain myös saarella näkee, joten pakko on yrittää...

Kolme ekaa yötä oli rytmit vähän hakusessa ja tuli valvottua aamuöisin pari tuntia. Kellon soidessa aamuseiskalta oli ihan riutunut olo ja punkan pohjan kutsu voimakas. Viime yönä päätin, että nyt tulpat korviin, nukkumaanmenon venytys kymppiin ilman päikkäreitä ja ei aamuherätystä. Tänään onkin sitten kymmenen tunnin keskeytymättömien yöunien jälkeen ihan eri tehot ja jaksaa jopa kirjoitella tänne! Lenkilläkin tuli käytyä ja jos vielä loikkatreenit vetäisi ennen illan hiihtojen seuraamista Areenasta. On muuten loistava systeemi tuo vpn, kun tietokone luulee olevansa Espoossa ja näyttä myös ulkomailla kielletyt lähetykset!

Näin siis viidakkoelämä laitettu käyntiin ja palataan sen sujumiseen myöhemmin. Kirpakkaa pakkasta vaan sinne pohjan perukoille!