Onko kisojen välissä elämää?

Taistelujen välillä sotilas huoltaa ja lepää sanoi vanha Laskuvarjojääkärikoulun kouluttajani ja hyppykaverini, Savolahden Kalle. Näin myös kilpahyppääjä toimii kisojen välissä ja tietysti mahdollisuuksien mukaan myös vähän treenaa.

Treenaamista on rajoittanut nyt kolme päivää jatkunut bora-tuuli, joka pyyhkii koko ajan 10-30 m/s vauhdilla ihan pintojakin pitkin. Suomessa oltaisiin aian paniikissa tällaisesta tuulesta mutta täällä se on ihan normaalia tasaisin välein ympäri vuoden. Myös kasvillisuus on sopeutunut siihen, joten aineellisia vahinkoja siitä ei juurikaan synny mutta ulkona ei pysty edes juoksulenkillä käymään sen aikana. Alkuviikosta tuli kuitenkin pari hyvää treenihyppyä ja eiköhän tässä vielä muutama kerry ennen juhannuksen Slovenian kisaa.

Huoltamista ja lepäämistä helpottaa jo vuosien varrelta tuttu ympäristö ja kartoitetut aktiviteetit. Vuorivaellusreittejä löytyy vaikka koko viikoksi, meren rannalta on tiedossa rauhallisemmat uimapaikat ja kentän ympäristön lenkki- ja pyöräilyreittejä on tullut kulutettua. Ympäröivät vuoristo- ja merimaisemat tuovat oman esteettisen vaikutelmansa harrastamiseen. Maon elämänkerta on kohta luettu ja jalkapallokisat auttavat myös ajan kulumista.

Nyt kun oli mahdollista ottaa "viihdetavaraa" kunnolla mukaan, otin myös kerrankin omat sukellusvälineet mukaan, toiveena päästä aiempien rantasukellusten lisäksi myös syvemmällä oleville hylyille. Yksi rantapuljaus tuli jo käytyä ja muutaman päivän sisällä on toiveita myös hylkykeikasta.

Hintataso mahdollistaa myös hyvin syömisen ja tarvittavien palveluiden käyttämisen. Parturissa käymisen olen jo muutaman vuoden pääsääntöisesti hoitanut ulkomaan reissuilla ja eilen kävin mm. vaihdattamassa puhelimeen uuden akun, mikä maksoi tunnin odotuksella töineen noin kolmekymmentä euroa. Suomessa sitä ei alle sadalla eurolla saa hoidettua!

Yleensäkin olen koittanut ottaa näiltä pakollisilta kilpailumatkoilta kaiken irti vierailemalla luontokohteiden lisäksi matkan varren kaupungit ja historialliset kohteet. Joitain jopa useampaan otteeseen, kuten Venetsia, jossa tuli pelkästään yhtenä kesänä käytyä kolme kertaa. Tänä vuonna loppukesän ohjelmassa ihan uusina hyppymaina Romania ja Bulgaria, jonne matka taittuu täältä Rijekasta Serbian läpi. Luulen, että tiedossa on sekä eksoottista autoilu- että kulttuurikokemusta. Hyppääminenhän on joka lentokentällä samanlaista!

Uusien maiden bongaamisessa olen pyrkinyt aina etukäteen tutustumaan alueen historiaan ymmärtääkseni paremmin paikallista kulttuuria ja ihmisten käyttäytymistä. Se tuo omanlaista ymmärtämystä asioihin ja voi myös pelastaa noloilta ja ikäviltä tilanteilta. On myös asiallista muistaa ja ymmärtää, että näillä kulmilla oli kulttuuri ja tietotaito jo kukoistuksessaan, kun Suomessa vielä kuljettiin karhuntaljoissa ja syötiin kastematoja.

Mieluummin olisin kyllä Mikkelissä mökillä kisojen välissä...

Viimeistä päivää!

Laitetaan tälläinen pikavälibloggaus aamupalan päätteeksi, kun ei ole ollut ehtivinään päivitellä tilannetta! Välissä on ollut pari totaalisadepäivää ja hieman tuulitymää mutta sitten eilen aamun boran väistyttyä ihan jatkuvampaakin hyppytoimintaa. Porukkaa tosin saisi olla enemmän, että pokat ihan oikeasti pyörisivät...

Olen vuosien varrella nähnyt, kun kisahyppääjiä on joutunut alkavaan bora-tuulen mennen ympäri kenttiä ja kuullut huikeita juttuja mutta eilen se sitten viimein napsahti aamulla omalle kohdalle. Varjo auki 900 metrissä väärällä puolella Zagrebin valtatietä, takana vain kivikkoisia vuorenrinteitä ja varjo ei kulje mihinkään. Siispä roikkumaan etummaisista kantoviillekkeistä saadakseni varjon edes vähän kulkemaan turvallista lentokenttää kohti. Kyllä se sinnepäin pikkuhiljaa hivutti mutta bora ei meinannut päästää alaspäin ja korkeus säilyi samana. Päästyäni tien yli, tuulen suunta vaihtui ja siirsi varjoni kiitotien suunnassa kilometrin verran länsipäätä kohti. Siellä sain korkeuden putoamaan paikallaan pysyen alle kuudensadan, jolloin tuuli taas siirsi varjoni moottoritien päälle. Välillä varjo tyhjeni ja putoisin rajusti alaspäin. Viimein sain taisteltua varjon kentän päälle ja laskeuduin pystysuoraan alaspäin turvallisesti maan pinnalle. Kolkytyhdeksän vuotta ja kuusjapuolituhatta hyppyä eikä koskaan ole varjon varassa pelottanut näin paljon. Pelon kohteena lähinnä vakava loukkaantuminen tukahtuvan varjon tai vaarallisen laskeutumispaikan takia. Toivottavasti ei enää koskaan joudu vastaavanlaiseen tuuleen!

Päivän kuluessa tosiaan bora loppui mutta tuulet säilyivät melko navakkana, joten itse kävin ilmassa vasta illempana erinomaisissa olosuhteissa.

Viimeinen hyppypäivä on nyt meneillään ja toivottavasti porukkaa riittää vielä muutamaan konekuormaan, niin saisi sen kolmekymmentä treenihyppyä täyteen tälle leirille. Huomenaamuna pitäisi Caravanin nokka osoittaa kohti pohjoista ja jos kelit suosivat, illalla pääsisi kotiin saunaan!