Kuuskytluvun milleniaali!

Aika ajoin (viimeksi viikonlopun Hesarissa) törmää juttuun hyvään johtamiskulttuuriin oikeutetuista nuorista aikuisista, joita myös milleniaaleiksi kutsutaan. 

Milleniaaleille raha ei ole ensisijainen motivointi työn tekoon, vaan tärkeämpää on työn sisältö ja tekemisen kulttuuri. Milleniaali haluaa johtamiseen vuorovaikutteisuutta ja inhimillisyyttä vierastaen auktoriteetteja. Nopea reagointi ja eteneminen sekä tehokas, läpinäkyvä viestintä ovat kivoja juttuja.

No joo, näin kuuskytlukulaisenako siis teen työtäni pelkästään tienatakseni mahdollisimman paljon rahaa, tykäten, että mua käsketään haluamatta tietää työpaikan asioista mitään? Itseohjautuvassa organisaatiossa työskenteleminen ahdistaa ja toivoisin saavani jämähtää paikalleen suojatyöpaikalle eläkeikää rauhassa odottelemaan.

Suorittaessani hiljan johtamisen opintoja, milleniaalitkin mainittiin mutta mm. autenttinen ja vuorovaikutteinen johtaminen oli kyllä suunnattu kaikille ryhmille nykytyöelämän trendeiksi syntymäaikaan katsomatta. Vaikka eri ikäluokkien arvomaailmassa, tavoitteissa ja tarpeissa on poikkeavuuksia, hyvä johtamiskulttuuri kuuluu kaikille ja kaikki sitä kaipaavat. Antti Rokkakaan ei pitänyt auktoriteeteistä, halusi osallistua interaktiivisesti ja luovasti organisaationsa ratkaisuihin eikä työskennellyt "Tikkakosken mannekiinina" rahaa tavoitellen.

Inhimillinen johtamistyyli, luottamus työntekijään (vastavuoroisesti myös esimieheen) ja henkilökohtaisten tarpeiden huomioiminen tuovat työhyvinvointia, mikä on tärkeä kilpailuvaltti työpaikkojen taistelussa osaavista työntekijöistä. Tämän alkaa julkinen hallintokin jo tunnustaa! Koronan pakottamat joustot mm. etätyön muodossa ovat siirtäneet toivottavasti uudenlaista ajattelua myös viranhaltija-organisaatioihin. 

Haluan siis samanlaista kohtelua työpaikoilla kuin 80- sekä 90-luvuilla syntyneet milleniaalit ja pyrin myös esimiehenä toteuttamaan käsitteeseen liitettyä johtamiskulttuuria kaikenikäisten työntekijöiden kanssa!

Työssään viihtyvän ja motivoituneen henkilön työpanos on sitoutuneempaa ja laadukkaampaa mutta siinä vaiheessa, kun kaikilla työpaikoilla alkaa olla toimintakulttuurit kunnossa, tilipussillekin löytyy kyllä taas oma motivointistatuksensa! 

Ostopelaajat kuntaliigassa!

Olen aiemminkin blogeissa sivunnut asiaa mutta kun siihen tuntuu törmäävän yhä uudelleen, siirtotyöläisen asema vaatii ehkä syvällisempääkin pohdintaa.

Paikallisjulkaisua hieman rivien välistä lukien, kanta-asukkaat ovat tuohtuneita siitä, miksi kunnan johtavat, ihan älyttömän korkeapalkkaiset virkamiehet asuvat muualla kuin paikkakunnalla. Miksei paikallisia palkata noihin virkoihin ja mikä on ulkopaikkakuntalaisen sitoutumisen taso?

Ymmärrän kansalaisilta tuon pinnallisen pohdinnan tuloksena olevan huolestuneisuuden asian suhteen mutta en sitä, että paikallislehti lähtee mukaan inkvisitioon tasaisin välein.

Jos aloitetaan ihan käytännön asioista, asuinpaikka ei saisi vaikuttaa virkavalintoihin ja jokaisella suomalaisella on oikeus valita kotikuntansa. Työhaastattelun tiedustelut siitä, aiotko muuttaa kuntaamme, jos tulet valituksi ovat kyseenalaisia, epäeettisiä ja myöskin epäoleellisia sujuvan viranhoidon suhteen.

Ammattilaisen sitoutuminen työhönsä ei ole asuinpaikkasidonnaista, vaan tehtäväsidonnaista! Uskoisin, että ainakin jokainen esimiestehtävissä toimiva pyrkii hoitamaan hommansa parhaalla mahdollisella tavalla ja jos kyse on kuntatyöstä, myöskin kunnan etujen mukaisesti. Etenkin pienten kuntien johtavat virkamiehet ovat koko ajan suurennuslasin alla työtehtäviensä kanssa ja epäonnistuminen olisi kovasti henkilökohtainen ja katkera kokemus. Yleisin ja suurin pelkohan ihmisillä on epäonnistumisen pelko! Huonosti hoidettu työ on myös esteenä usein tavoitteena olevalle urassa etenemiselle.

Otetaanpa sitten ihan alakoulutasoista matematiikkaa peliin! Jos yhdeksänkymmenentuhannen asukkaan kaupungista löytyy hieman vaativampaan virkaan omasta takaa vaikkapa kymmenen osaavaa ja pätevää hakijaa. Silloin viidentuhannen asukkaan muuttotappiokunnasta löytyy vastaavaan virkaan puolikas hakija, joka korkeammin koulutettuna on todennäköisesti pystynyt hakeutumaan jo muualle töihin!

Kukapa muuten haluaisikaan toimia omassa pienessä syntymäkunnassaan virkamiehenä päättämässä sukulaisten, naapurien ja kavereiden asioista? Kyseisestä tilanteesta saattaisi koitua melkoisesti jääviysongelmia ja monissa asioissa voisi kunnan edun toteutuminen olla kyseenalaista.

Siis huoli pois kuntalainen! Todennäköisesti myös se muualla kirjoilla oleva virkamies ajattelee toimissaan oikeasti kunnan etua ja parasta mahdollista lopputulosta. Samaa ei voi ehkä aina sanoa kunnan ja kaupungin oikeasti ylimmän johdon eli luottamusmiesten kyvystä ajatella kunnan yhteistä etua oman kylänsä ja puolueensa sijasta! Heidän on sentään pakko asua edustamansa kunnan alueella...