Koulutushan on kai sitä varten, ettei tarvitse kantapään kautta opetella kaikkia asioita ja tehdä samoja virheitä uudelleen ja uudelleen? Samalla saadut valmiudet antavat mahdollisuuden kehitystyölle ja innovaatioille. Ja ihan huippua oli, että opiskeluelämä (kuten muistaakseni jo nuoruudessakin) antoi mahdollisuudet toteuttaa lähes täysipainoisesti myös tuota trikoo-viitta-laiffia.
Kävin siis täydentämään kasvatustieteen maisteriopintoja ensin hallinnon ja sitten johtamisen yliopistotutkinnoilla. Opiskelu sinänsä oli helppoa ja hauskaa mutta kurssin vetäjien ja itseään kehittämässä olevan aikuisopiskelijan tavoitteet eivät aina kohdanneet. Suorituksien arvostelussa kun on käytössä samat kriteerit kuin varsinaisilla, aloittelevilla yliopisto-opiskelijoilla. Paatoksellisessa, myös omien mielipiteiden täyttämässä raportin kirjoittamisessa ei tahdo aina pysyä liittet ja viitteet mukana, saati sitten, että kokonaisuudessa raportin muotoseikkojen täyttämiseen kansilehtineen sai aikaa kulumaan lähes saman verran kuin kirjoittamiseen.
No joo, en kyllä jaksanut niihin intohimoisesti panostaakaan, kun en todellakaan harjoitellut gradun tekemistä varten, kun se on jo ollut yliopiston hyllyssä pölyyntymässä kolkytä vuotta! Niinpä sainkin useammankin kerran vääntää asiasta kurssin vetäjien kanssa ja tehdä kompromisseja. Se tarkoittaa, että ansiokkaasta sisällöstä huolimatta arvosanaksi tuli muotoseikkojen takia tietotasoa kehnompi arvosana. No, se riitti kyllä minulle mutta muotoseikkojen osalta voisi tietämystään täydentävien aikuisopiskelijoiden kanssa lopettaa tuollaisen niuhottamisen!
Toinen kritiikki yliopistoja kohtaan on subjektiivinen kurssimateriaalin valinta. Löysin monesti paljon tuoreempaa ja parempitasoista lähdemateriaalia opintoihin mutta kun ne perhanan lähteet ja viitteet piti silti kaivaa siitä ilmoitetusta kirjasta! Lisäksi sain kyllä odotella luvattoman kauan joidenkin kurssien tuloksia.
Pääongelma on kuitenkin se, että näistä opinnoista ei meinaa olla mitään hyötyä, kun niitä ei pääse käytännössä kokeilemaan. Ohitseni menee rekryissä oikealta ja vasemmalta henkilöitä heikommalla tieto-/opintotasolla, koska he ovat istuneet kakskytä vuotta siellä tietokoneen takana, kun olen itse hyppinyt, sukellellut ja kiipeillyt ympäri maailmaa, kasvattaen siinä sivussa muutaman ikäluokan myös pelastamaan sitä (maailmaa)! Sehän ei ole mitään kokemusta, kuten ei myöskään se, että on pyörittänyt toistakymmentä vuotta asiakkaita kansallispuistossa hommaten ja huoltaen kaikki tarvittavat välineet tehden yömyöhään tarjouksia ja suunnitellen uusia tuotteita. Usein myös ne, jotka eivät ota minua edes haastatteluun ovat virassaan heikommilla opinnoilla ainakin henkilöstöhallinnon ja rekrytoinnin suhteen!
Jos haluat edetä urallasi, älä opiskele, vaan hivuttaudu pikkuhiljaa työelämässä pallilta pallille ja tee tarkkaan mitä käsketään. Älä sooloile, sillä voit tehdä virheitä ja muista mielistellä isompia pomoja. Sillä tavalla voit edetä ennen eläkettä välitason johtajaksi, mistä on sitten mukava siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle jatkamaan vesijuoksuharrastusta ja sauvakävelylenkkejä sekä muistelemaan räväköitä jokavuotisia kaupunkilomamatkoja.
Onneksi olen osannut sössiä työurani!
