Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2019

Pinnan alta!

Vaikka olen ollut useasti sukeltamassa täällä Hurghadassa, harvoin on sattunut yhtä ja samaa sukellusfirmaa kohdalle. Vaihtuvuus on melko suurta sekä omistajilla että työntekijöillä etenkin, kun edellisestä kerrasta oli jo nelisen vuotta. Siispä arvoin yrityksen sijainnin, kotisivujen ja mahdollisten suositusten perusteella. Oma vene on osoitus vakavaraisesta toiminnasta, ulkomaalaiskouluttajat tietynlainen laadun tae ja tämänkertaiseen yritykseen päätymiseen vaikutti myös se, että joku saksalainen DM (sukellusohjaaja) oli kertonut palvelun olevan asiallista.

Niinpä sitten jo saapumisiltana kävin kysymässä parin päivän päähän mahdollisuutta sukeltamaan ja ilman muuta se toimisi. Tulen vaan kahdeksalta aamulla paikalle ja lähdetään merelle. Kävin toki vielä edeltävänäkin iltana tarjoutumassa tekemään paperityöt ja näyttämään lisenssini mutta sanottiin, että tulen vain seuraavana aamuna paikalle, niin hoidetaan ne sitten veneellä, mikä on toki ihan ok käytäntö.



Poikkeuksellista sitten kuitenkin oli, että täytin kyllä vastuuvapautuksen mutta koskaan kukaan ei halunnut nähdä omaa DM-lisenssiäni eikä kysellyt tarkemmin sukellustaustasta mitään. Olihan minulla toki omat kamat mukana, jotka kähevästi laitoin heti kuntoon veneellä mutta jos oikeasti jotain vaikka ihan vahingossa sattuisi, luulisi jonkun nolevan pulassa asian tiimoilta. Outoa oli myöskin se, että papereissa ei kysytty yhteystietoa ”shit happens-tilanteen” ilmoitusta varten.

Parannettavaa oli myöskin asiakkaiden briifaamisessa verrattuna esim. Thaimaassa totuttuihin käytäntöihin. Toiminnasta veneessä (hätätilanteet, pelastusliivit yms.) ei annettu minkäänlaista ohjeistusta ja sukellusbriefikin oli pelkistetty, jossa kerrottiin, että tässä ollaan ja tuonne mennään. Ei mitään merkeistä tai mahdollisesta nähtävästä. Toki oma sukellusryhmäni oli aika kokenut enkä tiedä saivatko aloittelijat partemmat briefit ennen veteen menoa. Myöskään minkäänlaisista paritarkastuksista ei edes mainittu, saat sitten toteutettu.

Laiva oli kyllä tosi siisti ja välineet hyvässä kunnossa. Ilmoja kyseltiin pinnan alla ja sukeltaminen sujui joustavasti. Lounas oli myös erinomainen, kuten miehistön palvelukin. Huonoa tuuria oli kylläkin kelin suhteen, sillä juuri tuona ekana päivänä oli viikon kovimmat tuulet. Sen lisäksi, että se sotki näkyvyyttä pinnan alla, palelu sukelluksen jälkeen oli melkoinen. Tähän aikaan vuodestahan Punaisen Meren vesi on vain hieman yli kaksikymppistä mutta sen kyllä pitkällä puvulla ja hupulla kestää mutta navakka tuuli pyyhkii tehokaasti veneessä iholta pois kaivatun auringon lämmön. Ilma oli kuitenkin 27 asteista! Tuulen takia jouduimme tyytymään myös suojaisaan mutta melko vaatimattomaan sukelluskohteeseen, jossa ei ryhmällemme ollut juurikaan nähtävää. Tulipahan kuitenkin kausi avattua.



Toisella sukelluspäivällä tuuli oli tyyntynyt ja lähdettiin vähän pidemmälle etsimään delfiinejä ja kuten omaan sukellustuuriini kuuluu, tuloksetta. Tarkasti ottaen delfiinit kyllä nähtiin saavuttaessa kotisatamaan iltapäivällä mutta sukellusseuraa niistä ei saatu.

Valittaen täytyy todeta, että myös Punaisella Merellä koralliriutat ovat eri näköisiä kuin kuusitoista vuotta sitten, jolloin sukelsin täällä ensimmäistä kertaa. Riutat ovat pienentyneet ja värit himmenneet. Myös massiivinen muovipussien käyttö ja yhdistettynä surkeaan jätehuoltoon ei voi olla vaikuttamatta rannikoiden ekosysteemiin. Pitäisiköhän laittaa Sisille sähköpostia? Thaimaan hallitukselle jo laitoin ja siihen jopa vastattiin!



Istuessamme sukelluspäivän jälkeen kantakuppilassa Stelloilla totesimme kyllä saksalaisen sukellusparini Roberton kanssa, että näille ”arktisille” kevätsukelluksille emme tänne enää saavu. Jonain syksynä sitten taas, kun vesi on miellyttävästi 28-asteista...


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Poissa hyvä, kotona paras?



No niin, summataanpa vähän tätä reissua ja annetaan samalla erityisvinkkejä tähän suuntaan matkaaville täältä Chalongin satamakylästä ennen huomista kotimatkaa! Ensinnäkin juuri tänne Chalongin kylään kannattaa hakeutua, kun saapuu Phuketiin. Täältä nimittäin lähtee kaikki laivareissut sinne sun tänne ja takaisin, täällä kaikki on yli puolet halvempaa kuin turistirannoilla, jonne täältä on 15-30 minuutin ajomatka ja rauhallisemmille rannoille vielä lyhyempi matka. Skootterin saa vuokrattua päiväksi bensoineen noin kymmenellä eurolla ja sillä uskaltaa ihan hyvin ajella täällä rauhassa, järjen kanssa päiväsaikaan. Myös suuri osa nähtävyyksistä sijaitsee Chalongin lähitaisteluetäisyydellä. Kun otat majoituksen täältä, älä ota sitä sitä laiturikadun varrelta, jossa tyttöbaarihuutaminen jatkuu aamuyölle asti, vaan hieman sisempää.

Thaikkuruokaan kyllästyneille (minä!) Chalongista löytyy pari hyvää texmex-paikkaa ja legendaarisen liikenneympyrän lähistöltä laiturin sivutien varrelta erinomainen italialainen pizzeria, josta saa myös juotavaa punaviiniä! Villa Market - tavaratalosta saa hintavia länkkärioluita ja Haribon lakunauhapusseja.

Kun vuokraat skootterin, muista ottaa ajokortti mukaan ettet joudu maksamaan samalla tavalla viidensadan patin (15 euroa) sakkoja kortitta ajamisesta, kuten minä tänään! Tosin sillä 500 patin kuitilla saa poliisin mukaan sitten huoleta ajella taas pari päivää ilman korttia. Muistathan myös, että pääsääntöisesti paikalliset skootterit luokitellaan moottoripyöriksi eikä mopoiksi, mistä on olemassa varoittavia ennakkotapauksia vakuutusyhtiöiden korvaamattomuuspuolella!


Sukellusreissun vakiovarusteisiin mulla kuuluu aina kahdet uikkarit, niin saa aamulla aina kuivat ylle. Käytännössä oleilen saarella pääsää öisesti pelkissä uikkareissa ja kävelen paljain jaloin, paitsi illalla suihkun jälkeen ruokailuun mennessä. Sukkia ja kalsareita on siis turha varastoida mukaan! Muutenkin vaatteita pystyy ja joutuu etenkin pitkillä reissuilla pesemään/pesettämään...

Korvatulppia mulla on kaikilla reissuilla aina mukana ja sveitsiläinen linkkari, josta löytyy kaikki tarvittavat pikkutyökalut. Nykyään pidän aina mukana myös lasten uimapötkylästä leikattua kolmenkymmenen sentin pätkää, jolla hoidan jumittuneet lihakset kuntoon.

Kaltaisilleni henkilöille, jotka pitävät muovia ydinjätettä pahempana kirouksena maailmalle, nämä paikat tuottavat repivää kärsimystä! Etenkin, kun mukamas ympäristötietoiset länkkärit menevät mukaan tähän muovin suureen kulutusjuhlaan. Jonkunhan täytyy opettaa näille muovijätteen vähentämistä ja se on kyllä oikeasti minun ja sinun homma! ÄLÄ ota sitä muovikassia kaupasta tai tarpeetonta pilliä juoman mukana! Jos mahdollista, koita vielä selittää, miksi kieltäydyt kyseisestä ongelmajätteestä, joka tappaa pikkuhiljaa elämän meristä ja sen myötä myös meiltä kaikilta!

Muista, että sinulle pieni tippi on iso asia paikalliselle työntekijälle, jolla ei ole ammattiyhdistystä kieltämässä työntekoa liian halpaan hintaan. Täkäläiset arvostavat myös kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja kunnioittavaa käytöstä, niin kuin me kaikki. Maassa maan tavalla! Pääsääntöisesti länkkärit käyttäytyvät paremmin kuin mm. pari suurta kansakuntaa meistä itään päin ja siksi saamme myös vastineeksi ystävällistä ja hyvää palvelua. Pidetään omalta osaltamme huolta, että näin on myös jatkossa. Oksettava seksiturismi on sitten taas eri juttu mutta jätettäköön sen ruotiminen muille foorumeille. Oman mielipiteeni asiaan annoinkin jo edeltävän lauseen alussa...

I'll   be   back!


Eka kerta

Kaadoin viikonvaihteessa elämäni ensimmäisen hirven. Näin kuusikymmentäyksivuotiaana siitä saa luultavasti paljon syvällisempää pohdintaa ir...

...maalla, merellä ja ilmassa.