Opetusministeri kylässä.

Mulla oli asiaa opetusministerille, niin kuin varmaan monella muullakin olisi. Senkin tiedämme, että ministeri ei ole ihan helposti tavoitettavissa, joten asioita kannattaa normaalisti hoitaa muunlaisessa marssijärjestyksessä.

Mulla oli kuitenkin asian lisäksi "työkalu", vankkumaton itseluottamus ja vähän hyvää säkääkin ministerin tavoittamiseen, vieläpä siinä määrin, ettei tarvinnut lähteä itse maalikylille.

Asia oli vapaan sivistystyön rooli ja mahdollisuudet syrjäseutujen elinvoimaisuutta ylläpitävänä organisaationa. Itse olen jo järjestänyt opistollemme maatalouselinkeinoja tukevia lyhytkursseja ja syksyllä alkaa matkailukoulutus, joka tähtää osaamiseen, ei tutkintoon! Toisen asteen koulutus on siirtynyt keskustaajamiin ja paikalliseen työllistämistarpeeseen ei pystytä nykysysteemillä reagoimaan. Paitsi, jos kansalaisopistot valjastetaan vastaamaan haasteeseen...

Työkalu oli "Esson Baari" - tuo kansanviisauden ja maalaisjärjen perinteinen tyyssija, jonka olin lainannut opistomme käyttöön viikottaisia aamukahvihetkiä varten täällä Simpelejärven rantamailla. Tiistai-aamuisin Simpelejärven opisto nimittäin järjestää kansalaisvaikuttamisen opintopiirin joko Särkisalmen oikeasti entisellä Essolla ja nykyisellä ABC:llä tai Simpeleen entisellä Unionilla ja nykyisellä Nesteellä. Olemme tavanneet mennä jonkun vierailijan kanssa sinne kansanparlamentin tentattavaksi ilman suurempaa ennakkovalmistautumisia. Konseptissa päättäjät ja asiantuntijat tuodaan suoraan asukkaiden pariin, jolloin informaatiota häiritsevät väliportaat jäävät pois ja asioista voidaan puhua oikeilla nimillä. Kahviporukassa ilmapiiri on epävirallisen rento ja osallistujilla useimmiten myös sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Ymmärrys asioiden hoitoon kehittyy kummallakin osapuolella!

Hyvä säkä oli se, että kohdepaikaksi valikoitunut Simpeleen Neste oli puolisukulaisuussuhteiden takia ministerille tuttu paikka ja ministerin jo ennalta sovitut Lappeenrannan sekä Imatran tilaisuudet, joiden kupeeseen mahtui vielä yksi aikataulusäätö.

Ministeri oli toimialaansa hyvin perehtynyt ja sanavalmis Li Andersson, joka on mielestäni ottanut paremmin opetusministerin pestinsä haltuun kuin moni aiemmista. En käy arvioimaan sitä, että kestääkö talous hallituksen koulutusmyönteistä politiikkaa mutta on hyvä, että ainakin ministeri pitää toimialansa puolia ja puhuu myös avoimesti vaikeista asioista, kuten siitä, miten lasten lukumäärän lasku tulee vähentämään rakenteellista koulujen tarvetta. Siihen ei esimerkiksi OAJ ole pystynyt.

Olen puoluepoliittisesti sitoutumaton ja en ole sitten nuoruusiän äänestänyt missään vaaleissa puoluetta, vaan hyviä tyyppejä. Näitä tyyppejä on löytynyt oikealta ja vasemmalta, kuten nykyäänkin ja eniten arvostamiani en ole koskaan edes päässyt äänestämään vaalipiirirajoitusten vuoksi. No, otan kuitenkin sen verran sovellusta äskeiseen, että yhtä puoluetta en tule äänestämään ihan sen hyysäämän huonosti käyttäytyvien junttien takia, vaikka hyvä yksilö löytyisikin. Ja tässä tilanteessahan minulla oli tietysti asiaa opetusministerille eikä Vasemmistoliiton puheenjohtajalle.

Tähdet olivat suotuisassa asennossa, ministeri piti opintopiirikonseptiani hyvänä ideana, aikataulut saatiin säädettyä sopivaksi esikunnan kanssa ja niinpä olin aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen hyvissä ajoin odottelemassa Litä saapuvaksi Simpeleen Nesteelle. Nukun levottomasti aina, kun käyn kierroksilla tai päällä olevaan asiaan vaikuttavat muuttujat eivät ole täysin omissa käsissä. Nyt kyseessä oli vähän kumpikin ongelma!

Tapahtuma pyrittiin pitämään vieraan suhteen arvoituksena, jotta Esson Baarin kansanomainen luonne saataisiin säilytettyä eikä paikalle saapuisi uteliaita patsastelijoita tai ylintä johtoa varastamaan showta. Koska teemana oli koulutus ja opetus, olin kuitenkin pyytänyt paikalle muutaman valikoidun asiantuntijan itseni lisäksi viemään keskustelua oikeaan suuntaan. Heillekään ei kerrottu etukäteen, kuka vierailija tulee olemaan.

Ensimmäinen taakka pakeni harteilta, kun ministerin turvamies saapui paikalle varmistaen ministerin olevan sovitusti matkalla tapaamiseen. Puitteet olivat kunnossa, sopiva ryhmä vierailijoita paikalla ja Li otti tilanteen haltuunsa kokeneena puhujana ja läksynsä lukeneena asiantuntijana. Syrjäkuntien murheet ymmärrettiin ja ratkaisuja niihin luvattiin hakea. Enää yksi muuttuja oli vaivaamassa!

Aikataulu ei ollut antanut myötä kahdenkeskisen palaverin järjestämiseen siitä asiastani. Olin toki kehittänyt siihen tavoilleni uskollisena back-up-vaihtoehdon ja ehdotin, jospa voisin kyytsätä Lin seuraavaan tapaamiseen ranskalaisella tilaihmeelläni valtioneuvoston saksalaisvalmisteisen edustusauton sijasta. Samalla saisin tunnin verran palaveriaikaa omaan missiooni liittyen. Asia järjestyi ja niinpä Citroen Aircross toimi ministeritason neuvottelutilana matkalla Simpeleeltä Lappeenrantaan. Kahdestaan emme kuitenkaan ajaneet, vaan takapenkille asettuivat esikuntaan kuuluneet erityisavustaja ja luottotoimittaja.

Käsittääkseni olimme syvän yksimielisiä vapaan sivistystyön yhä tärkeämmäksi muuttuvasta roolista, mitä koitan omalla esimerkilläni viedä eteenpäin. Toivottavasti saan vielä toimialueeni asujamiston lähtemään pitovoimaan tähtääviin koulutuksiin mukaan. 

My team!

Tätä juuri odotin uusilta työhommilta! Saan ideoida ja kehittää omaa vastuualuettani annetut resurssit huomioiden niin paljon kuin haluan. Tietysti pitää olla hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita ja niitä on toistaiseksi liikaakin toteutettavaksi lyhyellä aikavälillä. Tiesin, että olen hyvä tässä ja saamani duunipaikka on hakusessa olleista ehdottomasti otollisin mielestäni aika laaja-alaisille omille vahvuuksilleni. Olen samalla erittäin kiitollinen siitä, että pääsin pelaamaan Parikkalan, Rautjärven ja sitä kautta myös Etelä-Karjalan tiimissä! Tämä on nyt joukkueeni, jonka menestyksen eteen ammattilaisena laitan kaiken osaamiseni ja toivon sen selviytyvän voittajana kovissa kunta- ja maakuntasarjan matseissa!

Näin paljon uusia asioita en ole oppinut koskaan näin lyhyessä ajassa, enkä oikeastaan olisi etukäteen uskonut sen olevan edes mahdollista. Iso kunnia siitä löytyy uusille työkavereille, jotka ovat jaksaneet kärsivällisesti opastaa hommien hoidossa ja paikallisessa kultturiantropologiassa. Kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä minua kohtaan luottamusmiehet mukaanlukien. Uskonkin, että tällaisessa pienessä organisaatiossa kaikkien on helpompi toimia kunnan etujen mukaisesti kuin suurissa yksiköissä. Puolue- ja aluepolitiikka ei ole häiritsevän suuressa roolissa ja kokonaisuus ymmärretään paremmin – nähdään ehkä se metsä puilta. Olin aikoinaan Kouvolan kuntaliitoksen kannalla ja osittain olen edelleenkin mutta sen verran mieli on muuttunut, että vakaalla pohjalla olleen Valkealan olisi kannattanut jäädä omilleen.

Olen myös oppinut aika nopeasti, että kunnanjohtajaksi ei kannata hakeutua! Ei ainakaan, jos haluat selviytyä tehtävistäsi kunnolla ja näin ollen joudut perehtymään kaikkien toimialojen saloihin tekninen puoli ja taloushallinto mukaanlukien. Ja sitten tietysti se ”mokavastuu” muidenkin puolesta...

Virkaani liittyvää ylimääräistä työtä sekiä itselleni, kunnanjohtajalle ja hallitukselle on aiheuttanut myös valintaani liittyvä valitus hallinto-oikeuteen. Henkilö, joka ei edennyt edes haastatteluun asti on sitä mieltä, että hänet olisi pitänyt valita virkaan. Taas jokamiehen valitusoikeuteen liittyvää resurssien tuhlaamista ja kiusantekoa sekä kunnallishallinnolle että oikeuslaitokselle! Kyseistä henkilöähän ei tulla varmaankaan koskaan tällaisen valitusrumban jälkeen valitsemaan mihinkään Parikkalan tai Rautjärven kunnan virkaan. Sanoisin, että täysin turha veto, etenkin kun valintaprosessin kaikki laki ja asetuspykälät ovat olleet kohdillaan.

Luulen muuten, että pian Karjalasta kajahtaa melko innovatiivinen opintopiiri. Stay alert!