Laitetaanpa välillä päivitystä yksityisestä aktiivimallistani omavalintaisena työttömänä työnhakijana. Tässä olisi nimittäin ollut tarjolla yksi erittäin houkutteleva vuorotteluvapaasijaisuus mutta selvitettyäni juurta jaksain asiaa, en virkavapaalla olijana kelpaa virallisesti työttömäksi työnhakijaksi, joten se siitä!
Yllättäen pääsin kuitenkin viime viikolla jo toisen kerran vuoden työnhakujen aikana haastatteluun. Homma olisi ollut sopivasti haasteellinen ja ehdin tehdä sen osalta pari päivää pohjatyötä ennen sovittua aikaa.
Niinpä ajoin lumimyräkässä reilut sata kilometriä haastattelupaikalle ja selvisin jopa omasta mielestäni erittäin hyvin sessiosta. Tietysti hieman epäilystä herätti yksikön johtajan lausunto siitä, että hän toivoi pääsevänsä tulevaisuudessa yhteistyöhön, vaikkei minua juuri tähän valittaisikaan. Toinen, mikä etukäteen hieman ihmetytti oli se, että yksikön sisällä oli ennestään palkattu projektityöntekijä, joka oli esivalmistellut kyseisen hankkeen.
Juuri niin, paikka oli valmiiksi pedattu kyseiselle henkilölle ja haastattelukierros järjestettiin vain muodon vuoksi, julkisen sektorin kriteerit täyttämään! Tällainen on tosi halventavaa vakavasti työtä hakevaa henkilöä kohtaan ja moraalisesti erittäin arveluttavaa. Syytönhän yksikön johtaja siihen on. Vika on systeemissä, mikä pakottaa selvässä pelissä kiusaamaan myös sivullisia.
No, minulle se oli hyvä harjoitus mutta heikommassa taloudellisessa asemassa olevalle työnhakijalle muutaman sadan kilometrin turha matkustaminenkin on epäinhimillistä. Onnistuin hyvin haastattelussa ja sain sitä kautta itsevarmuutta mahdollista tulevaa oikeaa haastattelua varten. Opin valmistautuessa uusia asioita, joista voi olla tulevaisuudessa hyötyä ja luulen, että kyseinen haastattelijakin jäi pieneen kiitollisuuden velkaan asian tiimoilta, mitä saatan pystyä hyödyntämään jo seuraavassa haussa.
Positiivista oli myös se, että ilmoitus valitsematta jättämättä tuli nopeasti. Vastaavanlaiseen hyvään käytäntöön on pystynyt ainoastaan Fazer ja Kouvolan kaupunki aiemmin. Mm. kaikki valtion hallinnon yksiköt, UPM ja OAJ ovat pihdanneet rekrytoinnin tuloksia jo kuukausitolkulla! Oletusarvona tietysti on, että ellei viikon sisällä hakuajan jälkeen oteta yhteyttä, tilanne on ohi.
En jää vieläkään tuleen makaamaan! Pienen suvantovaiheen jälkeen, missä haettavaksi tuli vain "pakollisia" puolikiinnostavia hommia, edessäni on jälleen yksi paikka, jonne todella haluaisin päästä ja johon minulla on kaiketi realistiset mahdollisuudetkin. Aion panostaa siihen täysillä seuraavat kaksi viikkoa ja toivottavasti sen jälkeen koko lopun työurani. Unohtamatta kuitenkin rakentaa back-upia pettymyksen varalle...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pettymys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pettymys. Näytä kaikki tekstit
tiistai 22. tammikuuta 2019
torstai 30. elokuuta 2018
Elämä jatkunee?
Kisapainajainen
jatkuu edelleen. Erinomaisen alun jälkeen kuudennella kierroksella
täydellinen romahdus, koska mun hyppääminen ei kestä näköjään
yhtään pieleen meneviä asioita; ei ainakaan useampia samalla
hypyllä. Viimeiset kaksi päivää menikin sitten taas flunssassa,
joten viimeisen oikean MM-kisani päätös oli melkoisen surkea!
Seitsemäntoista kertaa olen näissä ollut ja ainoastaan kolme
kertaa palannut kotiin suhteellisen tyytyväisenä. Tähän kisaan
olin valmistautunut vielä paremmin kuin koskaan aikaisemmin, joten
pettymys on aika iso.
Outoa, että en ole
juuri koskaan kipeä ja nyt olen kuukauden sisällä ollut kaksi
kertaa flunssassa täällä kolmenkympin lämmöissä. Ilmastoinnilla
ei ole osuutta asiaan, koska en käytä sitä tropiikissakaan ja
kylmää juomaa ei ole vedetty. Allergioitakaan ei ole koskaan ollut,
joten en kyllä yhtään tiedä mistä on kysymys.
Nyt kuitenkin
kärsitään finaalikierrokset ja palkintojen jaot vielä täällä
Bulgariassa ja sitten edessä on 900 kilometrin ajosiivu pääasiassa
Serbian läpi kohti tuttua Grobnikin kenttää Kroatiassa. Pahinta on aina seurata finaalikierroksia ja hukattua mahdollisuutta olla itse siellä hyppäämässä. Rijekassa huolletaan vielä kerran mies ja varusteet, hypätään ehkä muutama
itseluottamusta kohottava harjoitushyppy sekä vedetään vähän
kaivattua fysiikkatreeniä ennen siirtymistä Itävaltaan seuraavan
viikonvaihteen maailmancupin kisaa varten.
Mä tiedän, että
olen hyvässä hyppykunnossa mutta kohta loppuu kisat kesken sen
osoittamiseen, mikä taas omalta osaltaan painaa mieltä. Onneksi
Itävallassa on taas oma joukkue ympärillä ja meillä on
mahdollisuudet kilpailla ihan kärkisijoistakin onnistuessamme,
toisin kuin Suomen joukkueen kanssa, joka sijoittui toiseksi
viimeiseksi täällä Bulgariassa.
Onneksi ennen viimeistä Sveitsin kisaa pääsee käymään kotona, joten kahden viikon päästä
olen kuitenkin saunonut kotisaunassa, meni kisat miten meni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Eka kerta
Kaadoin viikonvaihteessa elämäni ensimmäisen hirven. Näin kuusikymmentäyksivuotiaana siitä saa luultavasti paljon syvällisempää pohdintaa ir...
...maalla, merellä ja ilmassa.
-
Yksi perusopetusta raastavista epäkohdista on monelle opettajallekin epäselvä inkluusio. Laajasti ajatellen se tarkoittaisi utopiaa, jossa k...
-
Kaadoin viikonvaihteessa elämäni ensimmäisen hirven. Näin kuusikymmentäyksivuotiaana siitä saa luultavasti paljon syvällisempää pohdintaa ir...
-
Tyly lähtöasetelma on se, että urheilumarkkinointi on ammattilaisten hommaa! Valitettavaa vain on, että ammattilaisten kiinnostuksen kohteen...



