Näytetään tekstit, joissa on tunniste radio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste radio. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. helmikuuta 2020

Negatiivista mainontaa

Olen paperilehden vannoutunut kannattaja ja suurimpia arkielämän nautintoja on asettua aamupalalle painetun lehden kanssa! Vapaapäivien luksusta on lukaista aamurahkamyslijugurttimarjapommin kanssa Kouvolan Sanomat ja sen jälkeen asettua nojatuoliin kahvin ja Helsingin Sanomien kera.

Aiemmin jouduin turvautumaan nettilehtiaamupaloihin vain tien päällä ollessa mutta nykyään siirtotyöläisenä tabletti on arkisin aamupalaseurana Kirjolankujalla Parikkalassa. Onhan se parempi kuin ei mitään ja sitä suurempi riemu on herätä viikonloppuaamuna Utissa!

Nettilehden ärsyttäviä ominaisuuksia ovat mainokset, jotka joutuu poistamaan tieltä ennenkuin pääsee uutisten kimppuun. Vaikka en kiinnitä niiden sisältöön juurikaan huomiota klikkaillessani ne suoraan pois näkyviltä, mieleen jää jotkut usein tielle sattuvat yritykset. Tämä on yritysten kannalta huono juttu, koska en todellakaan aio ostaa mitään yrityksistä, jotka mainoksillaan aiheuttavat minulle aamuisin ylimääräistä duunia! Luultavasti en ole ainoa, jota tuon tyyppinen mainonta ärsyttää ja epäilen, että yritykset eivät ymmärrä tätä nettimainonnan negatiivista vaikutusta.

Toinen mainonnan tyyppi, jonka kohteeksi etenkin pitkillä työmatkoilla joutuu on ääliömäinen radiomainonta, jossa toistetaan tekaistuja sanaleikkejä tai ylinäytellään jonkun tuotteen erinomaisuutta muka tavallisten kuluttajien suulla. Boikotissa on tästä johtuen ainakin kattofirmoja ja vakuutusyhtiöitä. Epäilen vahvasti, että "any publicity is good publicity" ei todellakaan toteudu näissä mainosjutuissa!

Puhelinmyyjille taas tiedoksi, että en koskaan osta tai tilaa MITÄÄN puhelimessa ja suosittelen samaa käytäntöä kaikille muillekin...


sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kesäduuniblues!

Ensimmäinen kesäkuu neljään vuoteen Suomessa ja samalla jo neljä vuotta odottanut kesäduuni aktivoitui. Kun kaverini ympäri maailmaa olivat hyppäämässä kauden ensimmäisessä maailmancupissa Kroatiassa, pensselisetä keikkui telineillä värittämässä muumitaloa.



Kun aikoinaan sain perintönä taloni, se oli vaaleansininen mikä ei ollut silloinkaan ihan tavanomainen maalaistalon väri. Muistan, kuinka aikoinaan tilatessani taksia Tyrrintien päässä olevan vaaleansinisen talon pihaan, keskuksessa oli hetki hiljaista ja sitten kysyttiin, onko tämä joku pilasoitto.

Sataviisikymmentä neliötä seinäpinta-alaa krumeluuri-ikkunapuitteineen ei ole ihan nopea väritysprojekti. Onneksi kelit suosivat ja veljeni toimitti paikalle kahdet eritason rakennustelineet, joten selvisin urakasta seitsemällä täydellä päivällä ja varmaankin koko loppukesäksi jumiutuneella niskalla. Tikkaiden kanssa olisi saanut viettää koko kesän seinällä. Maalausta toki edelsi seinän putsaus, josta rakennusammattilaisveljeni ohjeilla ja harjalaikalla selvisin kolmessa päivässä...



Paras apurini maalausurakassa oli Ståhlin Katja, joka viihdytti erinomaisilla jutuillaan ja hyvällä musalla päiviäni kahden ja kuuden välillä iltapäivisin. Muutkin Nostalgia-kanavan juontajat toki osallistuivat projektiin mutta onhan Katja Ståhl kuitenkin ihan omaa luokkaansa! Itse asiassa olen tavannut hänet aikoinaan livenäkin vieraillessani Nelosen uutisissa kertomassa sitkumävedin-juttuja. Hauskat ja rennot jutut tekivät vaikutuksen jo silloin.

Kun kuuntelee vaikka ihan neljäkin päivää putkeen samaa radiokanavaa, tajuaa myös kanavien ärsyttävän soittolistaväännön. Samat biisit soivat päivä päivän jälkeen joko saman tai eri juontajan toimesta. Ns. toivebiisitkin ovat todennäköisesti ainakin osittain huijausta tai sitten vaan sattumoisin ihmiset toivovat juuri sitä soittolistabiisiä kyseessä olevalta artistilta. Uskokoon ken tahtoo!

Tasaiseen väliin toistuvia typeriä mainoksia miettiessä tuli pohdittua, että eikö mainostajat tajua, että ärsyttävä mainos kääntyy itseään vastaan. Tiedän, etten ainakaan koskaan tule ostamaan erästä kipugeeliä tai tilaamaan kattoremonttia firmalta, joiden mainokset ovat rasittavimmasta päästä!



Talo alkaa nyt kuitenkin olla kosmeettisesti kuosissa ja toivon mukaan maali kestää vanhaa mainosta mukaillen isältä tyttärelle!



Eka kerta

Kaadoin viikonvaihteessa elämäni ensimmäisen hirven. Näin kuusikymmentäyksivuotiaana siitä saa luultavasti paljon syvällisempää pohdintaa ir...

...maalla, merellä ja ilmassa.