Home on the range!

Utissa jo kolmatta päivää viettämässä kesälomaa. Tai ainakin tavallaan, sillä on tuossa jo neljä treenihyppyäkin kotikentälle tullut tehtyä. Ulkosauna on kuitenkin lämmennyt joka ilta ja vastat on omasta metsästä haettu. Jalkakyykkytreenillä on saatu paikat nautinnollisen kipeiksi. Moto Guzzilla on päässyt kulkemaan, kun Jumpy jäi Rijekan lentokonehalliin omalle ansaitulle lomalleen. Vielä kun mökille pääsisi mutta nyt on vielä ollut sen verran kotiaskareita rästissä, ettei ole pystynyt Mikkelin suuntaan siirtymään. Ensi viikolla nyt sitten viimeistään!

Kävin tänään aamun treenihyppyjen jälkeen moottoripyörällä Valkealan kirkonkylällä jättämässä viimeiset jäähyväiset rakkaalle duunipaikalleni, jonne ensimmäisen kerran saavuin töihin vuonna 1984 ja jossa olen joka tapauksessa tehnyt oman päätyöurani jatkosta riippumatta. Oli se surullista katsoa, kun purkuhirviö rusensi liikkasalin seiniä. Liikkasalin, jossa olen viettänyt tuhansia tunteja eri ikäisten lasten ja nuorten parissa pääasiassa opettamalla mutta myös telinevoimisteluvalmentajana sekä itse treenaamalla siellä. Siellä on saatettu monet ikäluokat kutosia "turvalliselle matkalle" yläkouluun ja elämään sekä ihasteltu hartaasti valmistellut joulujuhlaesitykset itkettäen ekaluokan tonttuleikkiläisten äidit ja toivottavasti vähän isätkin. Nyt tuo sadoille lapsille turvallinen ja meille kymmenille opettajille tuttu koulurakennus alkaa olla läjä rakennusjätettä. Turha tulla höpöttämään mistään kehityksestä ja uudesta ja paremmasta - se on silti kuolettavan surullista!

Onneksi sain kuitenkin vetää oman opettajaurani kirkonkylällä tuossa rakennuksessa ilman parakkikomennusta, joka on nyt ollut tilanteena pari vuotta ja jatkuu ainakin saman verran, kun Kouvolan kaupunki ei ole pystynyt päättämään mitä tilalle tulee. Väliaikanen parakkitilanne on erittäin huono sekä työntekijöille että kylän lapsille.

Sunnuntaina pitäisi hypätä näytöshyppy jälleen kerran Kouvolan pesäpallostadionille, minne olen vuosien saatossa hypännyt kymmeniä kertoja mitä kummallisimmissa rooleissa. Siellä olen kokenut myös hyppyurani ainoan "tilastotappion" hajoittamalla jalkani vaikeissa tuuliolosuhteissa huonolla päävarjolla vuoden 1991 tenavaleirillä. Nyt on samainen leiri uudemman kerran KPL:n järjestettävänä, joten tavallaan "akan tappo-hyppy" olisi tarjolla. Keliennusteet on vain valitettavan huonot mutta katsellaan, miten tilanne kehittyy.

Ai niin, se Bosnian kisa! Kun ei treenihyppyjä saatu, jouduimme kokeilemaan valmentajan kanssa paria kehitysjuttua kisan alussa, millä saatiinkiin sekaisin pari ekaa hyppyä. Lopussa lähti jo taas sujumaan mutta kisahan oli tuloksellisesti jo menetetty. Sain kuitenkin bongattua uuden hyppylentskarin, vanhan jugoslavialaisen Utva kuuskutosen ja Jumpyn tonkimisesta huolimatta selvisimme rajalla iman kumihanskakäsittelyä!

Bodia, sporttia ja tsemppistä!

Laitetaanpa tähän väliin pieni urheiluaiheinen kirjoitelma. Matkalle lähtiessä asenne on se, että on hyvä, jos pääsee jotain ylläpitävää treeniä tekemään. Perusjuttuna mulla näillä sukellusreissuilla on ollut tuo aamulenkki ja loikkaharjoitukset voimapuolelle. Sitten olen kyllä yrittänyt etsiä jostain myös painot käsiin näillä pitemmillä seteillä.

Täällä saarella mulla on ollut tiedossa yhden rannan kulmassa olevassa vajassa sijaitseva ruosteinen levytanko, jota ei vuosiin ole käyttänyt muut kuin minä. Nyt kuitenkin paljastui, että Rayaburin hotellialueella löytyy sali, jota mekin saadaan vaivihkaa käyttää. Miten sitä voikaan tulla onnelliseksi yhdestä vajaapainoisesta levytangosta, käsipainosetistä ja ylätaljasta! Eikä siellä sitä paitsi vaikuta käyvän kukaan muu kuin minä...

Sukeltaminen itsessään on kyllä oma aerobinen lähes tunnin mittainen liikuntasuoritus. Joskus kunnon vastavirtaan potkimisesta (mitä toki koitetaan välttää) on saanut jopa etureidet kipeiksi. Oma suorituksensa täällä saarella on kamaroudi, missä etenkin tällaisen normaalipituisen taistelijan kädet tuntuvat liian pitkiltä, kun pullot laahaavat hiekassa!

Omaa urheilusisältöä saarielämään on tuonut myös tropiikkiin älyttömän hyvin sopiva hiihtourheilun seuraaminen. Mukava katsella vpn-säädöilla Areenasta Mäkäräisen Kaisan ja kumppaneiden taisteluja. Olympialaisia pääsee sitten jo seuraamaan kotitelkkarista.

Ikävämpää urheilu-uutista olikin eilinen Kouvolan Pallonlyöjien konkurssiuhka. KPL on iso asia ainakin mun ikäluokan kouvolalaisille ja toivon todella, että talous saataisiin kuntoon! Myös melkein kaikki pelaajat on mun pajakavereita ja seura niiden ainakin osittainen duunipaikka. Kouvolan kovakuntoisimmat ja tietysti samalla myös koviten treenaavat joukkueurheilijat on pesäpalloilijoita. Mä en tiedä, miksi seuran johto piilotteli näitä ongelmia tappiin asti. Rehtiydellä ja avoimmuudella olisi tullut varmasti enemmän sympatiaa sekä faneilta että yhteistyökumppaneilta.

Reilu tunti Anterselvan yhteislähtöön...