Ostopelaajat kuntaliigassa!

Olen aiemminkin blogeissa sivunnut asiaa mutta kun siihen tuntuu törmäävän yhä uudelleen, siirtotyöläisen asema vaatii ehkä syvällisempääkin pohdintaa.

Paikallisjulkaisua hieman rivien välistä lukien, kanta-asukkaat ovat tuohtuneita siitä, miksi kunnan johtavat, ihan älyttömän korkeapalkkaiset virkamiehet asuvat muualla kuin paikkakunnalla. Miksei paikallisia palkata noihin virkoihin ja mikä on ulkopaikkakuntalaisen sitoutumisen taso?

Ymmärrän kansalaisilta tuon pinnallisen pohdinnan tuloksena olevan huolestuneisuuden asian suhteen mutta en sitä, että paikallislehti lähtee mukaan inkvisitioon tasaisin välein.

Jos aloitetaan ihan käytännön asioista, asuinpaikka ei saisi vaikuttaa virkavalintoihin ja jokaisella suomalaisella on oikeus valita kotikuntansa. Työhaastattelun tiedustelut siitä, aiotko muuttaa kuntaamme, jos tulet valituksi ovat kyseenalaisia, epäeettisiä ja myöskin epäoleellisia sujuvan viranhoidon suhteen.

Ammattilaisen sitoutuminen työhönsä ei ole asuinpaikkasidonnaista, vaan tehtäväsidonnaista! Uskoisin, että ainakin jokainen esimiestehtävissä toimiva pyrkii hoitamaan hommansa parhaalla mahdollisella tavalla ja jos kyse on kuntatyöstä, myöskin kunnan etujen mukaisesti. Etenkin pienten kuntien johtavat virkamiehet ovat koko ajan suurennuslasin alla työtehtäviensä kanssa ja epäonnistuminen olisi kovasti henkilökohtainen ja katkera kokemus. Yleisin ja suurin pelkohan ihmisillä on epäonnistumisen pelko! Huonosti hoidettu työ on myös esteenä usein tavoitteena olevalle urassa etenemiselle.

Otetaanpa sitten ihan alakoulutasoista matematiikkaa peliin! Jos yhdeksänkymmenentuhannen asukkaan kaupungista löytyy hieman vaativampaan virkaan omasta takaa vaikkapa kymmenen osaavaa ja pätevää hakijaa. Silloin viidentuhannen asukkaan muuttotappiokunnasta löytyy vastaavaan virkaan puolikas hakija, joka korkeammin koulutettuna on todennäköisesti pystynyt hakeutumaan jo muualle töihin!

Kukapa muuten haluaisikaan toimia omassa pienessä syntymäkunnassaan virkamiehenä päättämässä sukulaisten, naapurien ja kavereiden asioista? Kyseisestä tilanteesta saattaisi koitua melkoisesti jääviysongelmia ja monissa asioissa voisi kunnan edun toteutuminen olla kyseenalaista.

Siis huoli pois kuntalainen! Todennäköisesti myös se muualla kirjoilla oleva virkamies ajattelee toimissaan oikeasti kunnan etua ja parasta mahdollista lopputulosta. Samaa ei voi ehkä aina sanoa kunnan ja kaupungin oikeasti ylimmän johdon eli luottamusmiesten kyvystä ajatella kunnan yhteistä etua oman kylänsä ja puolueensa sijasta! Heidän on sentään pakko asua edustamansa kunnan alueella...

Kuntapolitiikkaa rautalangalla

Kouvolan kaupunginhallitus väläytteli säästöehdotuksissaan työntekijöiden yt-neuvotteluja mahdollisten virkojen uudelleenjärjestelyn tiimoilta. Toki ajankohta on sinänsä otollinen uusille virkajärjestelyille vuoden alusta joka tapauksessa voimaan tulevan sote-uudistuksen myötä mutta jollei siihen liittyvä strategia tarvittavine rakenteineen ole tiedossa jo tässä vaiheessa, osoittaa se melkoista kyvyttömyyttä päätöksenteossa!

Ei luulisi olevan vaikea ennustaa, millä kokoonpanolla jo vuosia muutenkin pyöritetty sivistys ja tekninen puoli saadaan pyöritettyä tulevaisuudessa, etenkin kun rakenteisiin liittyvistä visioista on edes jotenkin päästy yhteisymmärrykseen. Toivottavaa tietysti on, että työskentely tehostuu uusien kuvioiden myötä siten, että etenkin hallinnon virkojen määrää voidaan jossain vaiheessa supistaa, koskien myös poliittisten päätöksentekijöiden henkilömäärää. Tämä kuitenkin saadaan aikaan luonnollisen poistuman kautta ilman työilmapiiriä heikentävää ja tehokasta, innovatiivista työskentelyä lamauttavaa uhkailua potkuista.

Kuntatyötä pystyttäisiin tehostamaan paljon myös ajanmukaisemmilla johtamis- ja työskentelytyyleillä etenkin välijohdon osalta. Ensinnäkin tuossa portaassa työskentelee paljon henkilöitä ilman viran tulokselliseen hoitoon tarvittavaa johtamiskoulutusta. Minkä takia? No, ensinnäkin sitä ei vaadita noihin virkoihin, vaan mitä kauemmin olet pyöritellyt papereita (tai nykyään ehkä tiedostoja) ilman virheitä edellisellä suoritusportaalla, sen varmemmin saat paikan seuraavalta sähköpostijohtamistasolta. Tähän vaikuttaa myös se, että rekrytointia suorittavilta virkamiehiltä ei vaadita myöskään minkäänlaista koulutusta ja kykyä tuloksellisen rekrytoinnin suorittamiseen, mikä oikeasti on kyllä ammattilaisten hommaa. Julkisessa hallinnossa on jämähdetty varovaiseen varman päälle pelaamiseen, mitä poliittisten päättäjien yt-uhkailut ei kyllä yhtään helpota. Turha odottaa nykyajan haasteisiin vastaavaa innovatiivista ja visionääristä johtamista! Jos joku virkamies oikeasti yrittää ehdottaa jotain merkittävää koko organisaatiota pitkällä tähtäimellä hyödyttävää kehitysideaa, ensimmäiseksi hänet ristiinnaulitaan nimettömästi yleisön osastolla ja sitten asiasta yleensä hyvin vähän perillä olevat poliittiset päättäjät torpedoivat idean äänestäjien (nimettömät yleisön osastolta) menettämisen pelossa. Helpompaa on vain pitää saavutetut asemat ja pysyä piilossa tietokoneen takana.

Kysymys on kulttuurista, johon tarvitaan muutosta. Otollinen etsikkoaika taas tuolle muutokselle on juuri nyt! Nimettömät yleisön osaston kirjoittajat vahingoniloisena seuraavat hallituksen kompurointia maakunta-uudistuksen parissa tajuamatta, että se on itse asiassa jo tapahtunut. Sote-puoli on irrotettu kuntien hallinnosta perustettuihin maakunnallisiin yksiköihin, joiden palvelukseen suuri osa virkamiehistä siirtyy Kouvolassakin vuoden alusta. Nyt olisi erittäin järkevää kuntien kannalta saada aikaan mahdollisimman nopeasti myös niiden erillistalous- ja poliittinen hallinto. Kyllä helpottaa. Kuntien kontolle jäävät siis pääasiassa alussa mainitut sivistys ja tekninen toimi, mikä helpottaa ylimmän johdon strategista portfoliojohtamista ja myös poliittinen päätöksenteko helpottuu. Valtuutettujen ei tarvitse hallita yhtä monialaisesti käsittelyn kohteena olevia asiakenttiä, jolloin alakansakoulupohjiltakin voi pystyä pienen rautalangastaväännön jälkeen tekemään järkeviä päätöksiä!

Hallinnossa taas porukka joka tapauksessa vähenee, jolloin myös yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma mahdollisuus toimialojen välisen verkostoitumiseen ja informaation kulkuun paranee. Henkilöstöhallinnolta vapautuu viimein resursseja työyhteisön hyvän johtamisen kehittämiseen ja rekrytointien tehostamiseen. Luovuus ja työtehokkuus kasvaa, minkä johdosta voidaan jossain vaiheessa myös saada niitä kaivattuja henkilöstösäästöjä ilman repimistä. Niin, ja tietysti luottamusmiehiä sekä lautakuntia tarvitaan huomattavasti vähemmän ja saadaan nekin palkkiot oikeaan kehitystyöhön. Tai sitten ei...