Ohi on!

Kun on majaillut lentokentällä neljä päivää pikkuteltassa, osaa taas arvostaa aivan eri tavalla lvi-olosuhteita ja niidenkin osalta yksityisyyttä! Kun joudut käyttämään yleisiä saniteettitiloja, eritoten bajamajoja ja hyppypäivän päätteeksi pääset kylmään suihkuun on erinomaisen luksusta päästä kotona lämpimään, siistiin vessaan, lämmittää sauna ja käydä sen jälkeen lämpimässä suihkussa. Kaiken kruunaa makuupussin sijasta oma punkka sopivan kokoisen tyynyn, lakanoiden ja peiton kera!

Koko kesän kotia "sijaistanut" Citroen Jumpy oli vielä roolissa tässä viimeisessäkin kisareissussa, sillä aikaisen aamulennon vuoksi oli järkevämpää ajaa Lentoparkkiin jo edeltävänä iltana ja nukkua pari tuntia pidempään autossa. Se olikin sitten viimeinen yhteinen yö, sillä pitkän harkinnan tuloksena joudun vaihtamaan auton tuleviin tarpeisiini sopivampaan vaihtoehtoon. Aidossa ranskalaisessa kuitenkin pysytään ja ilmailuteemakin säilyy tulevassa C3 Aircrossissa! 

Vaikka hyppykausi ei mennytkään odotusten mukaan, oli suuri helpotus selvitä kunnialla edes viimeisestä kisasta! Sveitsissä kymmenen sentin tulos kahdeksan kierroksen kisasta ei toki täyttänyt tavoitteena ollutta sentin keskiarvoa mutta oli kuitenkin paras tulos tälle kesälle. Uskalsin kokeilla jopa "kepillä jäätä" käymällä uusimassa seiskakierroksen yhden sentin tuloksen, jonka olisin saanut pitää. En saanut käännettyä sitä nollaksi mutta pystyin pitämään kuitenkin siinä sentissä hankalassa saumassa aamun ensimmäisenä hyppääjänä.

Kahden vuoden päämäärätietoinen kisaharjoittelu päättyi viimeisen kierroksen nollaan. Parempaan en tällä panostuksellakaan pystynyt mutta uskalsin kokeilla, joten asia ei jää vaivaamaan siltä osin loppuiäksi. Vakavasti otettavana kansainvälisen hyppyperheen jäsenenä sain näkyville hyvin myös tärkeät yhteistyökumppanini, joiden kohderyhmää yhteisön jäsenet enemmän tai vähemmän edustavat. Syksyn aikana pääsen toivottavasti vielä edustamaan kumppaneita tavalla tai toisella.

Luopuminen on ollut minulle aina erinomaisen vaikeaa ja aion sen välttää nytkin siten, että käyn tulevana kesänä kisaamassa joukkueeni kanssa ainakin Bellunon "kotikisan" Italiassa ja jos tilaisuus antaa myöten, ehkä myös tämän Locarnon päätöskisan. Erona kuitenkin tulee olemaan se, että pääasiana on nauttia hyppäämisestä ja hyppykavereiden seurasta ilman suurempia tulospaineita.

Kaikki riippuu tietysti myös siitä, mitä alan (pääsen) tekemään isona lähinnä työelämän suhteen. On aika aloittaa viimein senkin selvittäminen ihan oikeasti. Työtarjouksia otetaan vastaan ja tähän mennessä paras (myös ainoa) on Kausalaisen Taavin pyyntö tulla heille au-pairiksi Uuteen-Seelantiin...

Kotikäynti

Kansainvälinen seikkailija istuu kuluttamassa aikaa Pohjois-Saksalaisessa satamassa ja huomaa syövänsä viimeisiä Suomesta mukaan otettuja ruisnallikoita päällystettynä Kroatian Plodinesta ostetulla meetvurstilla ja Itävallan Billasta ostetulla juustolla. Eurooppa on ihan tosi pieni etenkin täällä ytimessä. Jotenkin useasti tuntuu, että me ulkokehäläiset olemme myös vähän ulkopuolisia tässä hässäkässä. Oma sidosryhmämme olisi ennemminkin joku Pohjola-Norden kuin EU.

Kotiin paluu sinällään on ihan luksusta mutta pieleen menneen hyppykisailun jälkeen innostuminen siitä vaatii vähän itsepsyykkausta. Mieltä painaa ajatus, että nyt saa luimistella ja selitellä epäonnistumisiaan kavereille, tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Olo on varmaan samanlainen, kuin mäkihyppääjillä viimeisten vuosien aikana. No, kausi on kuitenkin vielä yhden kortin varassa, jolta tosin ei näillä suoriutumisilla enää odota mitään huikaisevaa suoritusta. Kun nyt saisi Sveitsissä tehtyä edes kahdeksan hyppyä ilman megamokaa!

Sveitsi tulee olemaan myös jäähyväiskisani italialaisen joukkueeni kanssa, joskaan he eivät vielä tiedä sitä. Suomesta käsin ei pysty ajan eikä rahan puolesta tekemään huvikseen kisareissuja ja omat resurssini on nyt näiden kolmen vuoden aikana käytetty. Bellunon kisa Italiassa on kuitenkin sellainen, jossa haluaisin vielä käydä kisaamassa tulevaisuudessakin ja ehkä minulle siitä tiimipaikka saattaisi järjestyäkin.

Taisi olla neljäs kerta, kun kulutan päivästä muutaman tunnin ennen Travemunden satamaan saapumista Lyypekissä. Se on ehdottomasti ihan suosikkikaupunkejani Euroopassa ja aion varmasti tulla tänne joku kerta yökylään tai vaikka kahteen sellaiseen. Lyypekki on Pohjolan Venetsia täynnä keskiaikaisia kirkkoja ja rakennuksia ”kanaalin” ympäröimänä. Rannoilta löytyy pysyvä Tall Ships Race esittely ja pieniä kuppiloita sekä puoteja pikantteine tuotteineen. No joo, olen jonkinasteinen historiafriikki, mistä syystä olen mieltynyt tällaisiin paikkoihin.

Kisareissuilla on aina matkalla jostain jonnekin ja vaikka matkan varrella olisi kaikenlaista mielenkiintoista, ei sinne vain ole olevinaan aikaa poiketa. Tälläkin reissulla ajoin mm. kaksi kertaa Belgradin läpi ilman aikomustakaan kurkata kaupunkia, puhumattakaan monista pienistä kylistä ja kaupungeista Itävallassa ja Saksassa. Oikeastaan vain silloin, kun perhettä on ollut mukana, on tullut paneuduttua vähän turistihommiinkin, kuten tällä reissulla Romaniassa. Joskus tulee mietittyä, että jotkut maksavat tuntuvan summan euroja matkustaakseen paikkoihin, joista itse hurauttaa ohi vain päästäkseen lentokentältä toiselle mahdollisimman pian!

Matkavinkkinä Saksassa autoilijoille, että eilen Itävallan rajalta Muncheniin periaatteessa kuusikaistaisella autobahnalla 135 kilometrin matkaan meni kaksi ja puoli tuntia. Pohjois-Saksa taas oli täynnä tietöitä, joten keskinopeus oli varmaan periaatteessa rajoittamattoman nopeuden teillä lähellä kahdeksaakymppiä! Saksalaiset muuten noudattavat pääsääntöisesti huomattavasti paremmin nopeusrajoituksia kuin suomalaiset. Jos haluat tai joudut poikkeamaan kylien läpi kulkeville teille, varaudu siihen, että kameratolppia on joka kylässä ja kaikissa on kamerat. Joka vuosi olen onnistunut kuvauttamaan itseni, joten ulkomaan kirjeitä taas odotellaan!

Kirjoittelen tätä Finnstarin kuormausta odotellessa, joten reilun tunnin päästä on toiveita päästä seitsemän viikon tauon jälkeen saunaan. Puolenyön jälkeen sitä ei pitkän kaavan mukaan viitsi tehdä mutta huomenaamuna salitreenin jälkeen taas jatketaan laivasaunomista ja ylihuomenna lämpiääkin jo oma ulkosauna Tyrrissä. Kyllä tämä tästä...