Mörköilyaktiviteetteja!

Hiukka vaivaantuneenakin täytyy tunnustaa, että nämä poikkeusolot ja niitä seurannut yhteiskunnallinen eristäytyminen eivät ole kovinkaan dramaattisesti vaikuttaneet omaan elämääni. Sosiaalisten kontaktien tarve on varmaankin täyttynyt kuitenkin työpaikalla, jossa olemme työskennelleet johtoryhmän ja oman yksikköni puitteissa tähän asti vähintäänkin "puolinormaalisti". Lisäksi olen saanut vedettyä treenit, kuten ennenkin.

Itse asiassa tähän treenaamiseen liittyykin ainoat puuttuvat sosiaaliset kontekstit. Toinen on punttisalin kaveripiiri, jonka kanssa saa päivittää myös Kouvolan pään kuulumiset aina viikonloppuisin ja toinen on laskuvarjohyppyperhe, joka olisi jo aktivoitunut normaalioloissa synkän talvitauon jälkeen lentokenttien reunoille. Lentokoneesta on tullut putoiltua vuosien varrella niin paljon, että sen suhteen pahimmat intohimot ovat hiipuneet mutta sitä yhteisöä kaipaan! Nythän tilanne näyttää huonolta myös siinä mielessä, etten ole varma pääsenkö tapaamaan koko kautena edes "ulkomaan hyppysukulaisia", joita vuosien varrella on kertynyt runsain mitoin erityisesti Italiaan ja Kroatiaan. Olen toki ollut sinne yhteyksissä ja heillä on ainakin toistaiseksi kaikki kunnossa.

Kotioloissa ainakin omasta puolestani kaikki sujuu normaalisti. Puuhastelen ihan normaalisti omiani joko omalla tontilla tai sitten lähimetsissä. Jollei muuta keksi, niin meillä maalla siirrellään aina puita paikasta toiseen. Metsässä kaadettu puu pätkitään pinoon polun varteen, siirretään siitä pinoon sirkkelin läheisyyteen, pätkitään ja halotaan ajastaan pinoon sirkkelin viereen, josta siirretään tuoreiden halkojen pinoon liiteriin, mistä siirretään joskus sitten käyttöhalkojen pinoon toiselle puolelle liiteriä ja siitä sitten sisälle tai saunaan poltettavaksi. Joskus noita välietappeja saattaa olla useampiakin.

Puun siirtely on siis yksi pääharrastus kotioloissa ja toinen on "maleksiminen". Maleksimista voi tehdä myös joko omalla tontilla tai sitten lähimetsissä. Maleksimisharrastuksessa kuljeskellaan enemmän tai vähemmän päämäärättömästi edestakaisin ja ihmetellään ympäröivää infrastruktuuria. Jos havaitaan jotain puuttumisen arvoista asiaa, saatetaan käydä hetkellisesti toimeen ja sitten taas haahuillaan eri paikkaan. Talvella tärkeä maleksimisväline on otsalamppu, kun taas kesäaikana maleksiminen menee helposti överiksi, kun pimeys tai hypotermian oireet eivät ilmoita, että olisi aika lopettaa harrastaminen siltä päivältä. Kesäaikana maleksimista voi harrastaa millaisissa vaatteissa tahansa tai vaikka lähes alasti mutta talvella ammattilaiset pukeutuvat toppahaalariin. Metsämaleksimiseen käytetään usein eri jalkineita kuin pihamaleksimiseen. Syksyllä voi saada harrastukseen hieman lisää jännitystä ottamalla mukaan haulikon. Patruunoista ei ole niin väliä, kun ei sieltä yleensä mitään ravinnoksi kelpaavaa elukkaa löydä.

Vaikka olinkin puoliammattilainen maleksija etenkin viime vuonna työn etsimisen ohessa, toivon, että saamme pian taas mahdollisuuden noihin sosiaalisempiin harrastuksiin, ettei sisäinen "Jack" ala ottaa roolia täällä metsien keskellä maleksiessa...

Opetusministeri kylässä.

Mulla oli asiaa opetusministerille, niin kuin varmaan monella muullakin olisi. Senkin tiedämme, että ministeri ei ole ihan helposti tavoitettavissa, joten asioita kannattaa normaalisti hoitaa muunlaisessa marssijärjestyksessä.

Mulla oli kuitenkin asian lisäksi "työkalu", vankkumaton itseluottamus ja vähän hyvää säkääkin ministerin tavoittamiseen, vieläpä siinä määrin, ettei tarvinnut lähteä itse maalikylille.

Asia oli vapaan sivistystyön rooli ja mahdollisuudet syrjäseutujen elinvoimaisuutta ylläpitävänä organisaationa. Itse olen jo järjestänyt opistollemme maatalouselinkeinoja tukevia lyhytkursseja ja syksyllä alkaa matkailukoulutus, joka tähtää osaamiseen, ei tutkintoon! Toisen asteen koulutus on siirtynyt keskustaajamiin ja paikalliseen työllistämistarpeeseen ei pystytä nykysysteemillä reagoimaan. Paitsi, jos kansalaisopistot valjastetaan vastaamaan haasteeseen...

Työkalu oli "Esson Baari" - tuo kansanviisauden ja maalaisjärjen perinteinen tyyssija, jonka olin lainannut opistomme käyttöön viikottaisia aamukahvihetkiä varten täällä Simpelejärven rantamailla. Tiistai-aamuisin Simpelejärven opisto nimittäin järjestää kansalaisvaikuttamisen opintopiirin joko Särkisalmen oikeasti entisellä Essolla ja nykyisellä ABC:llä tai Simpeleen entisellä Unionilla ja nykyisellä Nesteellä. Olemme tavanneet mennä jonkun vierailijan kanssa sinne kansanparlamentin tentattavaksi ilman suurempaa ennakkovalmistautumisia. Konseptissa päättäjät ja asiantuntijat tuodaan suoraan asukkaiden pariin, jolloin informaatiota häiritsevät väliportaat jäävät pois ja asioista voidaan puhua oikeilla nimillä. Kahviporukassa ilmapiiri on epävirallisen rento ja osallistujilla useimmiten myös sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Ymmärrys asioiden hoitoon kehittyy kummallakin osapuolella!

Hyvä säkä oli se, että kohdepaikaksi valikoitunut Simpeleen Neste oli puolisukulaisuussuhteiden takia ministerille tuttu paikka ja ministerin jo ennalta sovitut Lappeenrannan sekä Imatran tilaisuudet, joiden kupeeseen mahtui vielä yksi aikataulusäätö.

Ministeri oli toimialaansa hyvin perehtynyt ja sanavalmis Li Andersson, joka on mielestäni ottanut paremmin opetusministerin pestinsä haltuun kuin moni aiemmista. En käy arvioimaan sitä, että kestääkö talous hallituksen koulutusmyönteistä politiikkaa mutta on hyvä, että ainakin ministeri pitää toimialansa puolia ja puhuu myös avoimesti vaikeista asioista, kuten siitä, miten lasten lukumäärän lasku tulee vähentämään rakenteellista koulujen tarvetta. Siihen ei esimerkiksi OAJ ole pystynyt.

Olen puoluepoliittisesti sitoutumaton ja en ole sitten nuoruusiän äänestänyt missään vaaleissa puoluetta, vaan hyviä tyyppejä. Näitä tyyppejä on löytynyt oikealta ja vasemmalta, kuten nykyäänkin ja eniten arvostamiani en ole koskaan edes päässyt äänestämään vaalipiirirajoitusten vuoksi. No, otan kuitenkin sen verran sovellusta äskeiseen, että yhtä puoluetta en tule äänestämään ihan sen hyysäämän huonosti käyttäytyvien junttien takia, vaikka hyvä yksilö löytyisikin. Ja tässä tilanteessahan minulla oli tietysti asiaa opetusministerille eikä Vasemmistoliiton puheenjohtajalle.

Tähdet olivat suotuisassa asennossa, ministeri piti opintopiirikonseptiani hyvänä ideana, aikataulut saatiin säädettyä sopivaksi esikunnan kanssa ja niinpä olin aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen hyvissä ajoin odottelemassa Litä saapuvaksi Simpeleen Nesteelle. Nukun levottomasti aina, kun käyn kierroksilla tai päällä olevaan asiaan vaikuttavat muuttujat eivät ole täysin omissa käsissä. Nyt kyseessä oli vähän kumpikin ongelma!

Tapahtuma pyrittiin pitämään vieraan suhteen arvoituksena, jotta Esson Baarin kansanomainen luonne saataisiin säilytettyä eikä paikalle saapuisi uteliaita patsastelijoita tai ylintä johtoa varastamaan showta. Koska teemana oli koulutus ja opetus, olin kuitenkin pyytänyt paikalle muutaman valikoidun asiantuntijan itseni lisäksi viemään keskustelua oikeaan suuntaan. Heillekään ei kerrottu etukäteen, kuka vierailija tulee olemaan.

Ensimmäinen taakka pakeni harteilta, kun ministerin turvamies saapui paikalle varmistaen ministerin olevan sovitusti matkalla tapaamiseen. Puitteet olivat kunnossa, sopiva ryhmä vierailijoita paikalla ja Li otti tilanteen haltuunsa kokeneena puhujana ja läksynsä lukeneena asiantuntijana. Syrjäkuntien murheet ymmärrettiin ja ratkaisuja niihin luvattiin hakea. Enää yksi muuttuja oli vaivaamassa!

Aikataulu ei ollut antanut myötä kahdenkeskisen palaverin järjestämiseen siitä asiastani. Olin toki kehittänyt siihen tavoilleni uskollisena back-up-vaihtoehdon ja ehdotin, jospa voisin kyytsätä Lin seuraavaan tapaamiseen ranskalaisella tilaihmeelläni valtioneuvoston saksalaisvalmisteisen edustusauton sijasta. Samalla saisin tunnin verran palaveriaikaa omaan missiooni liittyen. Asia järjestyi ja niinpä Citroen Aircross toimi ministeritason neuvottelutilana matkalla Simpeleeltä Lappeenrantaan. Kahdestaan emme kuitenkaan ajaneet, vaan takapenkille asettuivat esikuntaan kuuluneet erityisavustaja ja luottotoimittaja.

Käsittääkseni olimme syvän yksimielisiä vapaan sivistystyön yhä tärkeämmäksi muuttuvasta roolista, mitä koitan omalla esimerkilläni viedä eteenpäin. Toivottavasti saan vielä toimialueeni asujamiston lähtemään pitovoimaan tähtääviin koulutuksiin mukaan. 

Ostopelaajat kuntaliigassa!

Olen aiemminkin blogeissa sivunnut asiaa mutta kun siihen tuntuu törmäävän yhä uudelleen, siirtotyöläisen asema vaatii ehkä syvällisempääkin pohdintaa.

Paikallisjulkaisua hieman rivien välistä lukien, kanta-asukkaat ovat tuohtuneita siitä, miksi kunnan johtavat, ihan älyttömän korkeapalkkaiset virkamiehet asuvat muualla kuin paikkakunnalla. Miksei paikallisia palkata noihin virkoihin ja mikä on ulkopaikkakuntalaisen sitoutumisen taso?

Ymmärrän kansalaisilta tuon pinnallisen pohdinnan tuloksena olevan huolestuneisuuden asian suhteen mutta en sitä, että paikallislehti lähtee mukaan inkvisitioon tasaisin välein.

Jos aloitetaan ihan käytännön asioista, asuinpaikka ei saisi vaikuttaa virkavalintoihin ja jokaisella suomalaisella on oikeus valita kotikuntansa. Työhaastattelun tiedustelut siitä, aiotko muuttaa kuntaamme, jos tulet valituksi ovat kyseenalaisia, epäeettisiä ja myöskin epäoleellisia sujuvan viranhoidon suhteen.

Ammattilaisen sitoutuminen työhönsä ei ole asuinpaikkasidonnaista, vaan tehtäväsidonnaista! Uskoisin, että ainakin jokainen esimiestehtävissä toimiva pyrkii hoitamaan hommansa parhaalla mahdollisella tavalla ja jos kyse on kuntatyöstä, myöskin kunnan etujen mukaisesti. Etenkin pienten kuntien johtavat virkamiehet ovat koko ajan suurennuslasin alla työtehtäviensä kanssa ja epäonnistuminen olisi kovasti henkilökohtainen ja katkera kokemus. Yleisin ja suurin pelkohan ihmisillä on epäonnistumisen pelko! Huonosti hoidettu työ on myös esteenä usein tavoitteena olevalle urassa etenemiselle.

Otetaanpa sitten ihan alakoulutasoista matematiikkaa peliin! Jos yhdeksänkymmenentuhannen asukkaan kaupungista löytyy hieman vaativampaan virkaan omasta takaa vaikkapa kymmenen osaavaa ja pätevää hakijaa. Silloin viidentuhannen asukkaan muuttotappiokunnasta löytyy vastaavaan virkaan puolikas hakija, joka korkeammin koulutettuna on todennäköisesti pystynyt hakeutumaan jo muualle töihin!

Kukapa muuten haluaisikaan toimia omassa pienessä syntymäkunnassaan virkamiehenä päättämässä sukulaisten, naapurien ja kavereiden asioista? Kyseisestä tilanteesta saattaisi koitua melkoisesti jääviysongelmia ja monissa asioissa voisi kunnan edun toteutuminen olla kyseenalaista.

Siis huoli pois kuntalainen! Todennäköisesti myös se muualla kirjoilla oleva virkamies ajattelee toimissaan oikeasti kunnan etua ja parasta mahdollista lopputulosta. Samaa ei voi ehkä aina sanoa kunnan ja kaupungin oikeasti ylimmän johdon eli luottamusmiesten kyvystä ajatella kunnan yhteistä etua oman kylänsä ja puolueensa sijasta! Heidän on sentään pakko asua edustamansa kunnan alueella...

Negatiivista mainontaa

Olen paperilehden vannoutunut kannattaja ja suurimpia arkielämän nautintoja on asettua aamupalalle painetun lehden kanssa! Vapaapäivien luksusta on lukaista aamurahkamyslijugurttimarjapommin kanssa Kouvolan Sanomat ja sen jälkeen asettua nojatuoliin kahvin ja Helsingin Sanomien kera.

Aiemmin jouduin turvautumaan nettilehtiaamupaloihin vain tien päällä ollessa mutta nykyään siirtotyöläisenä tabletti on arkisin aamupalaseurana Kirjolankujalla Parikkalassa. Onhan se parempi kuin ei mitään ja sitä suurempi riemu on herätä viikonloppuaamuna Utissa!

Nettilehden ärsyttäviä ominaisuuksia ovat mainokset, jotka joutuu poistamaan tieltä ennenkuin pääsee uutisten kimppuun. Vaikka en kiinnitä niiden sisältöön juurikaan huomiota klikkaillessani ne suoraan pois näkyviltä, mieleen jää jotkut usein tielle sattuvat yritykset. Tämä on yritysten kannalta huono juttu, koska en todellakaan aio ostaa mitään yrityksistä, jotka mainoksillaan aiheuttavat minulle aamuisin ylimääräistä duunia! Luultavasti en ole ainoa, jota tuon tyyppinen mainonta ärsyttää ja epäilen, että yritykset eivät ymmärrä tätä nettimainonnan negatiivista vaikutusta.

Toinen mainonnan tyyppi, jonka kohteeksi etenkin pitkillä työmatkoilla joutuu on ääliömäinen radiomainonta, jossa toistetaan tekaistuja sanaleikkejä tai ylinäytellään jonkun tuotteen erinomaisuutta muka tavallisten kuluttajien suulla. Boikotissa on tästä johtuen ainakin kattofirmoja ja vakuutusyhtiöitä. Epäilen vahvasti, että "any publicity is good publicity" ei todellakaan toteudu näissä mainosjutuissa!

Puhelinmyyjille taas tiedoksi, että en koskaan osta tai tilaa MITÄÄN puhelimessa ja suosittelen samaa käytäntöä kaikille muillekin...

Puhe Parikkalan sankarihaudoilla 6.12.2019

On aika muistaa niitä, jotka antoivat henkensä sodissa. Kahdeksankymmentä vuotta sitten 6.12. oli ensimmäiset heistä jo kaatuneet maansa, kotinsa ja läheistensä puolesta. Pienen Suomen virallinen asema maailman valtioiden joukossa oli uhattuna ja sitä jouduttiin puolustamaan ennalta käsin katsoen ylivoimaista vihollista vastaan.

Ihminen joka puolustaa kotiaan ja läheisiään on taipumaton minkään vaikeuden ja pelon edessä. Talvisodan ja sitä pian seuranneen jatkosodan jälkeen saimme pitää itsenäisyytemme suurten uhrausten kautta.

Usein suremme näiden isänmaan puolesta kaatuneiden karua kohtaloa unohtaen muun kansakunnan kärsimykset. Sotilaat kaatuivat kunniakkaasti ja pääsivät luojansa luo mutta äidit jäivät suremaan poikiaan ja lapset isiään koko elämänsä ajaksi. Myös he olivat uhranneet rakkaimpansa ja kalleimpansa yhteisen isänmaamme puolesta suuren surun ja kärsimyksen kautta.

Miten järkyttävää oli huomata paikkakunnan papin kääntyvän omalle pihatielle kuoleman sanansaattajan ominaisuudessa. Monilla sitä omaa kotitietäkään ei enää ollut ja elämä jouduttiin järjestämään kokonaan uudelleen vieraassa paikassa muiden kotirintamaa pystyssä pitävien naisten, lasten ja vanhusten tuella. Lähimmäisistä pidettiin huolta. Omat surut ja murheet siirrettiin taka-alalle.

Myös oman kotitaloni seinällä on kehystettynä ylipäällikön kirje seuraavalla tekstillä:

 Velvollisuutenani on ilmoittaa, että talon isäntä on kaatunut taistelussa isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä on meille pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon teitä kaikkivaltias ja armollinen jumala.  Mannerheim

Toivon ja uskon, että samanlaiseen uhrimieleen, yhteisöllisyyteen ja varjelukseen saamme luottaa myös nyt ja tulevaisuudessa!

Luokanopettajan työkalupakki?

Aamun uutisissa todettiin myös Suomen jalkapallomenestyksen olevan alakansakouluopetuksen aikaansaannosta. Luokanopettaja Markku Kanerva kertoo valmennusfilosofiastaan seuraavaa: "Luokkahuoneessa tavoitteena on oppiminen, kun taas jalkapallokentällä luonnollisesti voittaminen. Ilman oppimista voittaminenkaan ei toisaalta ole Kanervan mielestä mahdollista. Siksi hän haluaa luoda joukkueisiinsa tilan, jota hän kutsuu oppimista edistäväksi positiiviseksi ilmapiiriksi."

Opettajan työkalupakki on harvinaisen laaja ja siitä voidaan ammentaa osaamista lähes mihin tahansa. Kuten kaikki tiedämme, musiikin parissa alakansakoulun opettajat ovat ansioituneet oopperasta rokkiin Martti Talvelan, Junnu Vainion, Pelle Miljoonan ja lukemattomien muiden taiteilijoiden myötävaikutuksella. Opettajahan esiintyy työkseen ja työkaluina on kirjoitettu sekä lausuttu (laulettu) teksti. Kun taas mennäänä vaikka vastuunalaisiin valtion virkoihin, luokanopettajista tulee äkkiseltään mieleen ministeri Jutta Urpilainen ja huipulla tietysti kansakoulunopettaja-presidentti Martti Ahtisaari!

Tietysti on kyllä ihan sama kenen nimiä tähän otettaisiin, kun mietitään, että sinä ja kaikki muutkin ovat saaneet kovimman pohjakoulutuksensa kaikkiin elämän osa-alueisiin siltä opettajalta, joka iloitsi kanssasi kun aapisen kirjaimet avautuivat viimein hauskoiksi tarinoiksi, kun ykköset ja kymmenet kertautuivat tuhansiksi ja miljooniksi matematiikan vihkossa ja kun saksimisen ja ankaran värittämisen tuloksena äiti sai sen kortin, joka on edelleen säilytettynä lipaston laatikossa. Oletko muistanut koskaan kiittää opettajaasi tästä?

Luokanopettaja osaa kuunnella, kannustaa, lohduttaa, rohkaista ja antaa anteeksi. Lukiessasi henkilöstöjohtamisen parhaita käytäntöjä ja uusia suuntauksia, voit todeta että luokanopettajan "pakista" nuo ovat löytyneet jo sata vuotta! Siellä luokassa opettajalla on johdettavana koko ihmiskunnan persoonallisuuksien kirjo, joista jokainen vaatii omanlaista ohjausta, tukea ja opastusta päästäkseen elämässä eteenpäin. Näillä pienillä ihmisillä on myös omanlaisensa huoltajat, joiden kanssa pitää osata toimia yhteistyössä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Henkilöstöjohtamisen ammattilaisille pitäisi laittaa pakolliseksi auskultoinniksi muutaman kuukauden harjoittelu ala-asteella luokanopettajan valvonnassa. Saisikohan siitä uuden sisäisen "koulutusvientituotteen" ja ylimääräisen tulonlähteen paikkaamaan yhä heikkeneviä opetuksen resursseja?

Hakiessani uusia työelämän haasteita, en tahtonut päästä edes haastatteluihin, koska olin ollut "vain" luokanopettaja! Onneksi jossain päin Suomea vielä ajatellaan hieman maalaisjärjellä ja nykyisestä tehtäväkentästäni selviämisessä on suurin ansio nimenomaan luokanopettajakokemuksesta. Suosittelisin rekrytointihenkilöille poimimaan ensimmäiseksi haastatteluun elämän moniosaajat, luokanopettajat!

Olenko itse muistanut kiittää omaa alakansakoulun opettajaani? No, tavallaan, sillä ollessani opettajakoulutuksen loppusuoralla, poikkesin tapaamaan ekaluokan opettajaani Laura Mäkista Kankaan koululle. En ollut tavannut häntä kansakoulun jälkeen kertaakaan, joten liikutukseni oli melkoinen, kun koputuksen jälkeen astuin luokkahuoneeseen ja Laura kysyi, että mitä sinulle Timo kuuluu! Kysyessäni, miten hän voi muistaa minut nimeltä, hän sanoi kyllä muistavansa omat oppilaansa. Respect!

 Mitä tänään koulussa opit?

My team!

Tätä juuri odotin uusilta työhommilta! Saan ideoida ja kehittää omaa vastuualuettani annetut resurssit huomioiden niin paljon kuin haluan. Tietysti pitää olla hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita ja niitä on toistaiseksi liikaakin toteutettavaksi lyhyellä aikavälillä. Tiesin, että olen hyvä tässä ja saamani duunipaikka on hakusessa olleista ehdottomasti otollisin mielestäni aika laaja-alaisille omille vahvuuksilleni. Olen samalla erittäin kiitollinen siitä, että pääsin pelaamaan Parikkalan, Rautjärven ja sitä kautta myös Etelä-Karjalan tiimissä! Tämä on nyt joukkueeni, jonka menestyksen eteen ammattilaisena laitan kaiken osaamiseni ja toivon sen selviytyvän voittajana kovissa kunta- ja maakuntasarjan matseissa!

Näin paljon uusia asioita en ole oppinut koskaan näin lyhyessä ajassa, enkä oikeastaan olisi etukäteen uskonut sen olevan edes mahdollista. Iso kunnia siitä löytyy uusille työkavereille, jotka ovat jaksaneet kärsivällisesti opastaa hommien hoidossa ja paikallisessa kultturiantropologiassa. Kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä minua kohtaan luottamusmiehet mukaanlukien. Uskonkin, että tällaisessa pienessä organisaatiossa kaikkien on helpompi toimia kunnan etujen mukaisesti kuin suurissa yksiköissä. Puolue- ja aluepolitiikka ei ole häiritsevän suuressa roolissa ja kokonaisuus ymmärretään paremmin – nähdään ehkä se metsä puilta. Olin aikoinaan Kouvolan kuntaliitoksen kannalla ja osittain olen edelleenkin mutta sen verran mieli on muuttunut, että vakaalla pohjalla olleen Valkealan olisi kannattanut jäädä omilleen.

Olen myös oppinut aika nopeasti, että kunnanjohtajaksi ei kannata hakeutua! Ei ainakaan, jos haluat selviytyä tehtävistäsi kunnolla ja näin ollen joudut perehtymään kaikkien toimialojen saloihin tekninen puoli ja taloushallinto mukaanlukien. Ja sitten tietysti se ”mokavastuu” muidenkin puolesta...

Virkaani liittyvää ylimääräistä työtä sekiä itselleni, kunnanjohtajalle ja hallitukselle on aiheuttanut myös valintaani liittyvä valitus hallinto-oikeuteen. Henkilö, joka ei edennyt edes haastatteluun asti on sitä mieltä, että hänet olisi pitänyt valita virkaan. Taas jokamiehen valitusoikeuteen liittyvää resurssien tuhlaamista ja kiusantekoa sekä kunnallishallinnolle että oikeuslaitokselle! Kyseistä henkilöähän ei tulla varmaankaan koskaan tällaisen valitusrumban jälkeen valitsemaan mihinkään Parikkalan tai Rautjärven kunnan virkaan. Sanoisin, että täysin turha veto, etenkin kun valintaprosessin kaikki laki ja asetuspykälät ovat olleet kohdillaan.

Luulen muuten, että pian Karjalasta kajahtaa melko innovatiivinen opintopiiri. Stay alert!